Kuulumisia, haastatteluja ynnä muuta

Edellisen keväisen juoksumatkaennätyksen jälkeen alkoi oikean polven ala-/ulkosyrjällä tuntua juostessa kipua. Kun se oli tarpeeksi äitynyt, huomasin, että oireet sopivat täysin juoksijan polveen. Oliko minusta siis vihdoin tullut juoksija? :)

No ikävä vaivahan se oli, ja kesti melkein koko kesän, että se lähti kokonaan pois. Heti keväällä tunnistettuani kivun syyn aloin harjoittaa juoksijan polven ongelmakohtaan IT-jänteeseen liittyviä lihaksia ja tehdä asiaan kuuluvia venyttelyjä. Jatkan näitä yhä toivoen niiden estävän vaivan uusiutumisen.

Syyskuu on ollut kiireistä. Ajauduin puolivahingossa mukaan erääseen ohjelmointiprojektiin auttelemaan, ja kylläpä ohjelmointi on ollut mukavaa ja sujunutkin erittäin hyvin. Tämän lisäksi minua on haastateltu lääkekannabisaiheesta terve.fi-lehteen, juttu ei ole vielä ilmestynyt, ja svenska.yle.fi:hin. Svenska Ylen jutussa on myös parit videonpätkät, jotka kuvasin juttua varten puhelimen kameralla.

Lue ja katso: Medicinsk cannabis gav MS-patient livet tillbaka - läkarkåren skeptisk.

Ja näiden lisäksi juoksin vielä tämän viikon tiistaina uuden juoksumatkaennätyksen. Juoksin 11 kilometriä, aikaa meni noin tunti ja vartti. Tämä oli samalla pisin matka, mitä olen koko elämässäni juossut! Jalat kestivät ihan hyvin, vaikka olihan se jo melko raskas suoritus. Palautumisaika oli 26 tuntia. Tässä kuvakaappaus Sports-Trackeristä:

Mukavaa syksyä kaikille!

Juoksuennätys pitkästä aikaa

Vuonna 2008, jolloin sain MS-tautidiagnoosin, pystyin kävelemään noin kilometrin, minkä jälkeen olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa pystyyn, lisäksi jaloissa oli kovia kipuja.

Vuonna 2010, jolloin sain lääkekannabisreseptin, aloin harjoitella kävelyä toden teolla uudestaan. Lääkekannabis auttaa mm. hermokipuihin, jalkojen spastisuuteen sekä väsyttävään fatiikkiin.

Vuonna 2011 kävely sujui jo hyvin. Pystyin kävelemään useiden kilometrien lenkkejä. Aloin kokeilla myös juoksua. Ongelmaksi osoittautui vasen nilkka, joka kipeytyy helposti. Pisin juoksulenkkini oli 3,8 kilometriä.

Vuonna 2013 tein uuden juoksumatkaennätyksen 6,6 kilometriä. Yhä edelleen jalat ja erityisesti nilkka kipeytyivät välillä kovasti ja jouduin pitämään viikkojen taukoja. Ehkä yritin liian paljon liian nopeasti (en tunnusta).

Vuonna 2015 syksyllä juoksu alkoi taas sujua. Aloitin parin kilometrin lenkeillä 2–3 kertaa viikossa ja kasvatin hiljalleen pituutta. Tämä sama juoksuputki jatkuu nyt vuonna 2016. Toissapäivänä juoksin uuden juoksumatkaennätyksen 6,9 kilometriä. Hyvin sujui ja vauhtiakin oli 6'27 min/km (kilometrin juoksuun kului keskimäärin 6 minuuttia ja 27 sekuntia). Tästä on hyvä jatkaa kevään edetessä.

Today 4,2 km run after workout on new snow, -3°C. #running #winter #snow #juoksu #talvi #lumi

A photo posted by MS-potilas (@mspotilas) on Feb 23, 2016 at 3:33am PST

Liikuntatilastoja vuodelta 2014

Yleensä olen näitä liikuntatilastojani laskenut ja postittanut uudenvuodenaattona, mutta viime vuoden yhteenvedot oli laskematta aina tähän päivään asti. Yritän jatkossa pysyä paremmin ajantasalla laskuissa – useamman kuukauden käyminen kerralla läpi vei useita tunteja. Mutta tässä nämä nyt ovat:

Vuonna 2014 taitoin jalan matkaa yhteensä 1175,6 kilometriä, josta juoksua oli 91,1 km, patikointia 35 km, hiihtoa 157,5 km ja yksi kilometri rullaluistelua. Kävelyn osuus oli siis 891 km.
Crosstrainerilla taitoin matkaa 864,4 kilometriä.
Ajoin polkupyörällä 261,5 km.
Vesijuoksin yhden tunnin ajan noin 2 kilometriä.
Kuntosalikertoja tuli vuodelle 127 (normaaliviikkoina 3 kertaa viikossa, n. tunti per kerta).
Boulderoimassa kävin seitsemän kertaa, aikaa meni n. 7 tuntia.

Liikunnallisena kuvituskuvana toimii 13.11.2014 maastavedetty 105 kiloinen tanko.

Liikunta­tilastoja löytyy jo useammalta vuodelta:

- vuoden 2011 yhteenveto
- vuoden 2012 yhteenveto
- vuoden 2013 yhteenveto.

Boulderointia

Joitain vuosia olen kuntoillut "kotikuntosalilla" säännöllisesti monta kertaa viikossa, lisäksi on ollut kelien mukaisesti mm. pyöräilyä, kävelyä, patikointia ja hiihtoa, vähän juoksuakin välillä. Monenlaista liikkumista on tullut kokeiltua ja uusimpana kokeiluna on boulderointi, eli kiipeily matalilla (alle 5 metriä) kiipeilyseinillä. Suuntasin vaimoni kanssa Boulderpajalle, vuokratut kiipeily­kengät jalkaan ja seinälle.

Kuvien seinä on suora, mutta muissa "pajan" seinissä on myös kallistuksia. Reittejä löytyy Boulderpajalla runsaasti ja monen tasoisia, lisäksi niitä uusitaan säännöllisesti. Kiipeileminen on ollut todella mukavaa ja hankimmekin sarjaliput jo toisella käyntikerralla. Boulderointi on haastavaa monella tavalla. Puutunut käsi aiheuttaa jännityksen hetkiä vaikeammissa vasemman käden siirroissa ja otteissa, ja välillä putoamisen mahdollisuus ja korkean paikan kammoni ovat vielä estäneet etenemisen ylemmäksi. Korkean paikan kammo saa hyvää siedätystä.

Lue lisää boulderoinnista:
Boulderointi (Wikipedia)
Boulderpajan kotisivut

Maasta vedettyä

Kuvan tangossa on painot:

tanko  9 kg
    2 x   15 kg
    2 x   10 kg
    2 x  4,5 kg
    4 x  2,5 kg
    4 x 1,25 kg
    4 x    5 kg
    -----------
         103 kg

Tällä painolla tein eilen maastavedossa kolmen sarjan ja kahden sarjan. Aika kevyesti meni. Vuodenvaihteessa mave-sarjapaino (pidemmillä sarjoilla) oli 82 kiloa, eli maltillista kehitystä on tapahtunut. Enempää en tällä hetkellä tankoon taida painoa saada, nytkin piti kiekkojen järjestystä sumplia ja lukot laittaa väärin päin, jotta tangon pituus riitti. Täytyy varmaan taas ostaa lisää painokiekkoja...

Vuosi vaihtuu

MS-tauti pysyi myös tänä vuonna hyvin hallinnassa – ei uusia oireita. Vaikka olen ollut Bedrocaniin todella tyytyväinen, on ensi vuonna tarkoitus kokeilla jotain uutta lääkesaralla, mutta kerron siitä sitten ajallaan. :)

Joitain liikuntatilastoja menneeltä vuodelta 2013:

Kävelin 1158 kilometriä, juoksin 69,7 km ja hiihdin 246,2 km.
Kuntosalikertoja tuli vuodelle 152 kappaletta (kolme kertaa viikossa, n. tunti per kerta).
Ajoin polkupyörällä 199,1 kilometriä.
Vesijuoksin 3,2 kilometriä.
Rullaluistelin 0,5 kilometriä (yksi kokeilukerta, ehkä ensi vuonna lisää).

Myös uusia liikuntaennätyksiä mahtui vuoteen, kuten Rukalla yhteen menoon kävelty matka 16,5 kilometriä ja joulukuussa yhteen menoon juostu matka 6,6 kilometriä. Kuntosaliennätyksistä poimin vielä tänään tehdyn ennätyksen maastavedossa, 2 x 8 sarjassa painoa oli 82 kiloa (viikko sitten 77 kiloa). Kaiken kaikkiaan kuntokehitys on jatkunut nousujohteisena.

Lukeminen on jatkunut liikuntaharrastuksen ohella, tänä vuonna luin 79 kirjaa. Olen matkustellut yhä enemmän, mm. reilun viikon reissun Sevillaan keväällä. Elokuviakin on tullut katsottua enemmän. Kaiken kaikkiaan elämä on ollut hyvin täyteläistä.

Kiitos kaikille tukea antaneille. Kiitos lääkärille ja apteekille.

Hyvää alkavaa vuotta 2014!

Liikunta on lääke

Uuden tutkimuksen mukaan aerobinen liikunta voi parantaa MS-tautia sairastavien muistia. MS-tautiin liittyy hippokampuksen atrofiaa (surkastumista), ja noin puolet MS-tautia sairastavista kärsii muistiongelmista. Hippokampuksella eli aivotursolla on keskeinen rooli muistitoiminnoissa.

Tutkimuksessa muistiongelmista kärsivät MS-potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen suoritti ei-aerobista liikuntaa (venyttelyä) ja toinen aerobista liikuntaa (kuntopyöräilyä). Kolmen kuukauden jälkeen aerobista liikuntaa harrastaneiden hippokampus oli kasvanut keskimäärin 16,5 prosenttia ja muisti oli parantunut 53,7 %. Venyttelyryhmällä ei havaittu merkittäviä muutoksia.

Lähteet:
ScienceDaily: Aerobic Exercise Benefits Memory in Persons With MS
PubMed: Aerobic exercise increases hippocampal volume and improves memory in multiple sclerosis: Preliminary findings.

4 kilometrin juoksu ja Google+-sivu

Juoksuennätys

Edellinen 3,8 kilometrin juoksumatkaennätykseni ehti olla voimassa vajaan kuukauden. Viime lauantaina rikoin sen juoksemalla 4 kilometriä.

MS-potilas @ Google+

YouTuben kautta minullakin on nyt jonkinlainen Google+-sivu ja piirit (circles) käytössä, joten sitäkin kautta voi jatkossa ottaa halutessaan minuun yhteyttä. Linkki sivulleni löytyy myös sivupalkista Tietoja minusta -kohdasta kuvakkeena:
Myös helposti muistettava pikaosoite gplus.to/mspotilas on käytössä.

Valkeisenvaaran vaelluksella uusi kävelyennätys

Viikko meni jälleen syksyisissä maisemissa Rukalla. Patikointi on alkanut kiinnostaa, ja tällä reissulla tuli sitten kokeiltua, millaisiin perättäisiin päivämatkoihin pääsee. Pieni karhunkierroshan tuli kierrettyä Rukan reissulla noin vuosi sitten.

Valtavaaran huiputus

Sunnuntaina, joka oli matkan ensimmäinen kokonainen päivä, lähdimme Valtavaaran huiputus -nimiselle päivävaellukselle. Kävelylle tuli mittaa siirtymisine Rukan kylään ja sieltä pois yhteensä 12,8 kilometriä. Navigaattori kertoi, että kokonaisnousua (ja myös -laskua) tälle patikoinnille tuli noin 1300 metriä. Vaativaksi arvioidulla reitillä erityisesti alussa oli jyrkkiä nousuja ja laskuja. Valtavaaran huipulta eteenpäin loppumatka oli helppoa.

Riisin rietas

Toisena päivänä suuntasimme Riisitunturille. Rukalta oli Riisin rietas -nimisen 10,7 kilometriä pitkän reitin alkupäähän n. 40 kilometrin automatka. Riisillä oli todella hienot maisemat, erilaista kuin Rukan läheisillä vaaroilla. Tällä reissulla säät vaihtelivat nopeasti, viiden minuutin sisällä saattoi paistaa aurinko ja sitten taas sataa vettä. Yhteensä kävelyä tuli 10,9 kilometriä, kokonaisnousu jälleen noin 1300 metriä.

Valkeisenvaaran vaellus

Kolmantena päivänä katsoimme reitiksi Rukan kylältä lähtevän Valkeisenvaaran 8 kilometrin vaelluksen, jota kartta kehui vaativaksi. Reitti alkoi kartan mukaan Salmilamminkylän 3 kilometrin reitin uloimmasta pisteestä. No tästä laskimme, että reitin pituus on 11 kilometriä. Yhteensä siirtymäkävelyiden kanssa kävelyn mitaksi tulisi 16 kilometriä, joka olisi uusi kertakävelyennätykseni, sisältäen vielä vaativan reitinkin.

Lähdimme nöyränä reitille, aikaa oli runsaasti varattuna. Reitti oli kuitenkin alusta yllättävän helppo, ja odottelimmekin, että ehkäpä sitten loppureitillä on jotain villejä kapuamisia ja laskeutumisia. Hämmästys ja epäusko valtasivatkin mielemme, kun Salmilamminkylän reitti tulikin yhtäkkiä eteemme, pari kilometriä ennen kuin olisimme odottaneet.

8 kilometriä sisältääkin siis myös Salmilamminkylän reitin pituuden, eli Valkeisenvaaran "lisälenkin" pituus on 5 kilometriä. Tämä vähän latisti tunnelmaa, ja jotain piti keksiä. Lähdimmekin Salmilamminkylän reitiltä inspiroiden kiertämään Rukatunturia, eli suunta kohti Itä-Rukaa. Itä-Rukan jälkeen kävelimme Vuossellirinteen lenkin, siitä pururadalle ja siellä vielä hieman lenkkiä. Mökille palatessa matkaa oli kertynyt 16,5 kilometriä. Uusi ennätys! Kokonaisnousua tälläkin kävelyllä suurinpiirtein 1,3 kilometriä.

Ei tuo Valkeisenvaaran reitti mielestäni ollut sen vaikeampi kuin esimerkiksi helpoksi merkitty Riisin rietas. Ehkä vaikeutta voi joillekin lisätä se, että matkan varrella ei ole huoltopisteitä, eli ei löydy laavuja eikä vessoja.

Lääkekannabista pidemmille ja lyhyemmille patikoinneille

Kolmena ensimmäisenä päivänä ennen patikointia söin Bedrocanista tekemääni lääkekannabissuklaata määrän, jossa oli gramman verran kukkaa. Syömällä lääkevaikutus on pidempi, ja useammankin tunnin patikointi sujui hyvin. Ennen loppureissun lyhyempiä kävelyitä hyörystin kukkaa Volcanolla, mikä riittää hyvin muutaman tunnin ajaksi.

Juhannuskallio, Rukatunturin esteetön reitti

Keskiviikkona kävimme Juhannuskalliolla, joka on Rukatunturin huipulla. Siitä jatkoimme tunturin laella Rukatunturin esteetöntä reittiä pohjoisen suuntaan. Kylän kohdalla laskeuduimme Rukatunturin reitin portaat alas kylään ja palasimme mökille. Kokonaismatka oli 7,4 kilometriä ja kokonaisnousu 700 metriä.

Kalliolammen reitti

Viidennen päivän reittinä oli helppo Kalliolammen reitti. Itse lampi oli komea kallioineen. Kokonaismatkaksi tuli 6,7 kilometriä ja kokonaisnousua reilut 550 metriä.

Perjantai, viimeinen kokonainen päivä, käytettiin pääosin palautumiseen, käveltiin vain viisi kilometriä "kylille" syömään. Viikon aikana muutkin asioinnit, eli pääosin kauppa- ja ravintolakäynnit, hoidettiin kävellen, ja kävelyä tulikin viikon matkalla mukavat 90,2 kilometriä! Kokonaisnousua tuli yli 6 kilometriä.

Tässä vielä muutama kuva:

Tätä on tullut kuunneltua parikin kertaa: :)

Danny - Kuusamo

Juoksumatka 3,8 kilometriä!

Eilen lauantaina paransin edellistä juoksuennätystäni vielä sadalla metrillä: juoksin yhteen menoon 3,8 kilometriä.

Toinenkin ennätys samalle viikolle

Viime viikon keskiviikkona juoksin 3,7 kilometriä. Sunnuntaina kävelin 15,9 kilometrin kertamatkan, patikoimme metsässä, muutama sienikin kerättiin. Aikaa meni 3 tuntia ja 10 minuuttia. Aiempi pisin kertakävelymatkani oli 15,5 km kolmen vuoden takaa. Edellinen yli kymmenen kilometrin kertakävely taisi olla viimesyksyinen pieni karhunkierros (12 km).

Kehnäsieniä

Juoksuennätys uusin jaloin

Vuonna 2011 kun kävely alkoi sujua, kokeilin innokkaasti myös juoksua (välillä vähän turhankin innokkaasti, jalkojen kestävyyteen nähden). Tuolloin juoksin (oman muistini mukaan) elämäni pisimmän kertamatkan, 3,6 kilometriä. Jalat kipeytyivät pitkäksi aikaa.

Vuonna 2011:
Juoksin yhteensä 3,6 kilometriä yhteen menoon. Näin pitkää matkaa en ole ainakaan intin jälkeen kertajuoksuna juossut, enkä ole ihan varma olenko juossut sielläkään tai koko elämäni aikana.

Vuonna 2012 kuntoiluohjelmaani, joka muutenkin laitettiin tuolloin uusiksi vähän paremmalla asiantuntemuksella kuin omani, tuli mukaan monipuoliset jalkatreenit. Nyt jaloissa rupeaa olemaan voimaa eri tavalla kuin puolitoista vuotta sitten. Ovat ne vähän eri näköisetkin, ei enää mitkään linnunkoivet. Pieniä matkoja olen välillä juossut ja vahvistanut jalkojen juoksukestävyyttä. Viime viikon keskiviikkona juoksin 3,5 kilometriä, jalat eivät kipeytyneet. Tämän viikon keskiviikkona juoksin 3,7 kilometriä. Tämä on oma juoksuennätykseni, viitaten aiempaan blogitekstiini (lainaus yllä).

Jalat eivät kipeytyneet. Torstaina tein ongelmitta aerobisen treenin, jossa on myös jalkaosuutta, mm. erilaisia askelkyykkyjä.


Maalla
Juoksusta puheen ollen, tuli hölkkäiltyä myös tuolla järven selällä tänä kesänä: hankittiin vesijuoksuvyöt ja ruvettiin järvihölkkäämään. On kyllä mukavaa hommaa, keskellä järveä on todella rauhallista ja aivan oma tunnelmansa. Voi huhkia tai mennä rennommin, hiki ei kuitenkaan tule; sopii siis erinomaisesti MS-potilaalle.

Vedessä

Vuosi 2012 oli hyvä vuosi – hyvää uutta vuotta!

Uusia oireita ei ole tänä vuonna ilmennyt – MS-tauti ei ole ainakaan havaittavasti edennyt. Kunto on parantunut monella tapaa, voima ja kestävyys on lisääntynyt, fatiikki on vähentynyt. Tarvitsen huomattavasti vähemmän lääkekannabista hyvän voinnin ylläpitämiseen kuin aiemmin. Olen käynyt teatterissa ja elokuvissa. Olen jälleen matkustellut ja ollut yötä muualla kuin kotona.

Vuonna 2012 kävelin 1131,5 km, juoksin 17,8 km, hiihdin 52,5 km, ja pyöräilin 220,8 km. Tein vuoden aikana 181 kotikuntosalitreeniä.

Aloitin aktiivisen lukemisen uudelleen viime vuoden lopulla, aiemmin ei riittänyt keskittymiskyky eikä jaksaminen ja kirjat edistyivät todella hitaasti. Vaan tänä vuonna luinkin jo 75 kirjaa, pääosin kotimaisia dekkareita, mutta myös paljon muuta. Erityisesti voin suositella sananiekka Reijo Mäen dekkareita.

Kiitokset jälleen blogin lukijoille, minua tukeneille läheisille ihmisille, ja suurin kiitos vaimolleni.

Abba - Happy New Year

Terveisiä Pieneltä Karhunkierrokselta!

Olin viime viikolla vaimoni kanssa lomailemassa Rukalla Kuusamossa. Alkuviikosta teimme retken Oulangan kansallispuistoon, jossa kiersimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen.

Luontoon.fi kertoo Pienestä Karhunkierroksesta:

Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita.

Lähteestä riippuen kiertämiseen arvioidaan menevän 5–6 tai jopa 5–9 tuntia. Olemme vaimoni kanssa melko hyvässä kunnossa ja rutinoituneita kävelijöitä. Kiersimme reitin vastapäivään, omaa vauhtia ja pidimme matkan varrella pari n. 10 minuutin taukoa. Aikaa meni 4 tuntia, kunto on siis kohdillaan. Kaikki nousut ja laskut olivat hyvää jalkatreeniä! Bedrocania vapottelin ennen Oulankaan lähtöä, sillä pärjäsin hyvin koko lenkin.

Kierroksen alussa, riippusilta

Jyrävän köngäs ja rapautuneet kalliot

Kierros kierretty!

Viimeiset pari kilometriä satoi, mutta eipä tuo haitannut.

Eikä siinä vielä kaikki...

Illansuussa kävelimme vielä mökiltämme Rukan kävelykylään ja hetken mielijohteesta kiipesimme Rukan huipulle, tämän iltakävelyn pituus oli reilu 8 kilometriä, näin päivämatkaksi tuli 20 kilometriä. Seuraavana päivänä pohkeet olivat melko hellinä kaikesta kiipeämisestä ja laskeutumisesta. Yritimme kiertää Rukatunturin, mutta eksyimme Itä-Rukalla (seurasimme vääriä opasteita), ja päädyimme jälleen Rukan huipulle, toisena perättäisenä päivänä... Yli 9 kilometrin lenkki tuli siitäkin.

Loppuviikosta kyllä kiersimme vielä Rukankin. Viime viikolla tuli käveltyä pitkästä aikaa yli 50 kilometriä.

Uudet juoksukengät

Viime vuonna yritin sinnikkäästi juosta, ja juoksinkin, mutta jalat, erityisesti vasen nilkka, kipeytyivät helposti. Jalkani ovat merkillisen heikot, pitkät kävelymatkat eivät ole niitä ihmeemmin voimistaneet. Hyvää kuntoilua kävely toki on. Tänä vuonna on tarkoitus vahvistaa jalkojen lihaksia erilaisilla kuntoiluliikkeillä. Lisäksi olen tiedostanut sellaisen asian, että jalkojeni holvi on korkea ja jalat ovat alipronatoivat. Tähän asti on käytössä ollut halvempia "peruslenkkareita", mutta tällä viikolla hankin hyvin jalkaa tukevat ja iskua vaimentavat juoksukengät.


Sisäänajokävelyiden jälkeen juoksin tiistaina kilometrin testilenkin, ja eilen torstaina samaisen kilometrin. Kengät tuntuvat oikein hyviltä, nilkassa ei tunnu mitään kipuja – no matkakin oli kyllä lyhyt. Jalat ja kankut ovat nyt muuten kipeät, mutta ei juoksusta, vaan kuntoilusta. :)

Ehkäpä juoksu tästä hiljalleen helpottuu... Ainakin Cooperin testi olisi kiva juosta tänäkin vuonna.

Voimapyöräilyä

Vuosi sitten voimapyörällä rullailu oli vielä hankalaa: keskikropan lihakset olivat niin heikkona, että revähdyksiä sattui useampi. Mutta kyllä ne siitä kestämään ovat ruvenneet. Vuoden vaihtuessa tein kymmenen toiston sarjoja, helmikuun alussa 12 sarjoja, ja helmikuun lopulla pisin tekemäni sarja oli jo 25. Maaliskuussa jatkoin sarjan pidentämistä, esimerkiksi 15. maaliskuuta tein sadan voimapyörän sarjan. Eilen aprillipäivänä kuvasin pienen pätkän videolle voimapyöräilyäni, minkä jälkeen tein 128 toiston sarjan. Ei ole aprillia!

Voimapyöräilyä

Vuosi käyntiin

Kerronpa vähän omiakin kuulumisiani tämän vuoden puolelta, parin kuvan kera.

Kuntoilu monipuolistui entisestään, kun puolisoni osti meille kirpparilta sukset. Muutama lenkki ollaan jo tehty, 2,5 kilometrin ja 5 kilometrin lenkkejä. Hiihtäminen on ollut paljon mukavampaa kuin ennen, kun sitä tekee nyt vapaaehtoisesti. Koulun hiihtopakot ja -kilpailut tappoivat hiihtoinnostuksen aikoinaan tehokkaasti ja pitkäksi aikaa. Hiihtäminen on tehokasta kuntoilua, ja hyvin suomalaista. Suosittelen.

Blogissa on nykyään ns. lightbox-ominaisuus, jolla blogipostin kuvat saa avattua tekstin päälle, ja tekstiin on nopea palata – testaa klikkaamalla postissa olevia kuvia. Vastaava ominaisuus löytyy mm. useista nettilehdistä. Blogikoodausta olen tehnyt edelleen, ja YABTB-blogissani on Blogger-räätälöinnin aikaansaannoksiani tarkemmin esiteltynä.

Joulukuussa mainitsemani legoformulaprojekti valmistui vuoden alussa, tässä valmiista autosta kuva kori ylös nostettuna. Ja jo heti joulun jälkeen valmistui tuhannen palan palapeli, nopeasti tehtiin kahdestaan, meni vain noin vuorokausi.

MS-tautia sairastava Terry Wahls on käyttänyt toipumisessaan ja sairauden hallitsemisessa apuna ruokavalion lisäksi sähköistä hermo- ja lihasstimulaatiota. Olen itsekin alkanut käyttää tänä vuonna hankittua ns. TNS-laitetta (englanniksi TENS), jolla yritän mm. herätellä vatsan seudun tuntoa ja lihaksistoa, toiveena että hoito samalla stimuloisi myös suoliston toimintaa. Sähkö on tuntunut kyllä hyvältä. Aika näyttää, tuleeko pitkäaikaisesta käytöstä vielä lisää suotuisia vaikutuksia.

Vuosi vaihtuu

Vuoden 2011 liikuntasaldoja:

Kuntosalikertoja tuli vuodelle 114 kappaletta.
Jalkaisin taittamani matka oli 1602,4 kilometriä
... josta juoksin 135,6 km.
Polkupyörällä ajoin 962 kilometriä.
Yhteensä lihasvoimin matkaa taittui noin 2560 kilometriä
... mikä oli enemmän kuin ei-lihasvoimin vuoden aikana liikkumani matkat yhteensä.

Kiitos läheisille ja muillekin tuesta.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Pykii, pykii

Heinäkuun alkupuolella jokin pöpö iski kurkkuun ja keuhkoihini. Lähes parannuin, aloitin varovasti kuntoilut, mutta sitten tauti iski taas. Ja samalla kaavalla kolmannenkin kerran.

Ajattelin jo parantuneeni, mutta sitten 300 mg Voxran ja 15 mg mirtatsapiinin yhdistelmä pari viikkoa sitä syötyäni alkoi kuivattaa suuta. Ja kohta tulikin kurkku taas kipeäksi ja siitä lähti sairastamisen neljäs aalto, tällä kertaa vain kurkussa. Mutta nyt jo pari viikkoa muhinut.

Valdoxan

Mirtatsapiini ei enää nukuttanut niin hyvin kuin aiemmin, 300 mg Voxra lisäkevensi turhan paljon yöunia ja lisäksi suun kuivuminen oli tullut ongelmaksi. Lääkärikäynnillä Voxra vaihdettiin taas 150 mg annokseen, ja mirtatsapiini tauolle (tai pois) ja sen tilalle yöunia tukemaan Valdoxan (agomelatiini 25 mg).

Nyt on viisi Valdoxan-yötä takana. Lääke kyllä jossain määrin nukuttaa, mutta luultavasti on liian aikaista sanoa, kuinka hyvin se lopulta toimii. Toivon kyllä todella, että lääke vielä antaisi hyvät yöunet. Mirtatsapiini tuntui jotenkin päivälläkin viiraavan päätä, ehkä sillä oli myös päivällä jotain väsyttävää vaikutusta. Valdoxanista ei ole tullut mitään sivuoireita (kop kop), ja aamut tuntuvat helpommilta kuin "mirtatsapiiniyön" jälkeen.

Mieliala on kurkkukivusta huolimatta ollut ihan kohtuullinen. Fatiikki on vähentynyt, kognitio pelaa: olen tehnyt ja kirjoitellut runsaasti juttuja uuteen Blogger-ohjelmointiblogiini. Kuntoilun kanssa otan nyt todella varovasti, eli käytännössä ei kuntosalia, olen käynyt vain kävelyillä. Kun saisi tämän keuhko-/kurkkutautikierteen nyt katkaistua ja kuntoilut takaisin mukaan arkeen, niin siitä saisi vielä mielialaan lisäpotkua ja kuntoa taas kohennettua.

Sähkötkin pykii

Juuri kun olin aikeissa julkaista tämän jutun, katkesivat sähköt, ja ne ovat räpsyneet nyt puolen tunnin ajan useamman kerran päälle ja pois. Kiinteä internet-yhteys ei ole vieläkään herännyt henkiin, joten viimeistelen jutun kannettavalla koneellani ja nettitikkuyhteydellä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Jaksamisen rajapyykeillä

Reilu vuosikymmen sitten, kauan ennen MS-diagnoosia, kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä masennuksen vuoksi. Lääkitykset eivät oikein auttaneet ja masennusta on ollut siitä lähtien kroonisesti. Tänä keväänä mielialani laski voimakkaasti, mm. MS-taudin pahenevat oireet masensivat, mitä kompensoin mm. positiivisella ajattelulla ja liikuntaa lisäämällä. Liikunta sujuikin hyvin ja olin huippukunnossa toukokuussa. Liikunta on hyvä masennuslääke, mutta lähes ainoana tehokkaana apukeinona se oli vähän hankala - lopulta olin ”koukussa” liikkumiseen, koska ilman sitä masennus alkoi kalvaa liikaa.

Päätin jälleen kokeilla lääkeapua masennukseen. Uniongelmien, pahoinvoinnin yms. takia aloitettiin ensin mirtatsapiini 7,5–15 mg iltaisin. Lääkkeeseen totuttelun jälkeen se on parantanut yöunia ja poistanut pahoinvointia. Masennukseen mirtatsapiini ei auttanut.

Kuukauden jälkeen mirtatsapiinin rinnalle otettiin venlafaksiini, ensin 75 mg päiväannos, joka sitten nostettiin 150 mg:aan. Heti ensimmäisestä lääkkeestä lähtien alkoi sivuoireet: mm. lisääntynyt hikoilu (erityisesti kuntoillessa), suun kuivuminen ja vatsan ongelmia.

Venlafaksiinin syömisen aikana kesä-heinäkuussa vatsan ongelmat pahenivat ja lopulta vatsa oli noin joka toinen päivä vesiripulilla. Luultavasti ilman lääkekannabiksen ja mirtatsapiinin pahoinvointia poistavaa vaikutusta en olisi paljoa voinut syödä, ehkä olisin oksentanutkin. Lähes sairaalloinen hikoilu aiheutti kuntoillessa ja ihon hangatessa iho-ongelmia: tuli ihottumaa ja näppyjä, joista pari tulehtui ja sain kuukauden niitä parannella. Tämän vuoksi jouduin mm. lopettamaan pyöräilyn ja lopulta vähentämään muutakin kuntoilua. Lisäksi rupesi pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että pää sekoaa. Masennus ei alkanut hellittää.

Venlafaksiini, joka on SNRI-lääke (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä), ei selvästikään sopinut minulle. Masennus oli kuukausi lääkettä syöneenä edelleen paha, lisäksi paljon sivuoireita, jotka haittasivat elämää ja jopa lisäsivät masennusta. Joskus ennen MS-diagnoosia masennustani koitettiin parantaa SSRI-lääkkeillä (serotoniinin takaisinoton estäjä), mutta niissä oli samanlaisia ongelmia kuin venlafaksiinissa, eivätkä nekään auttaneet masennukseen. Pienensin annoksen 75 mg:aan ja siitä viikon kuluttua lopetin lääkkeen. Tästä seurasi yli 10 päivän lopetusoireet, jotka olivat todella epämiellyttäviä.

Harkitsin jo menoa sairaalaosastollekin, jossa olisivat voineet säätää lääkitykset kuntoon valvonnassa, mutta kesä hankaloitti asioita. Jotenkin sain itseni kasaan ja sain kokeiluun Voxran, joka on DNRI-lääke (dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä), vaikuttavana aineena bupropioni. Tämä on ollut siitä hyvä lääke, että se ei ole minulle aiheuttanut sivuvaikutuksia. Voxran annostus on ollut 150 mg, seuraavalla lääkärikäynnillä annos mahdollisesti tuplataan, mikäli masennus on yhä paha.

Olin ottanut itselleni epäviralliseksi tavoitteeksi blogata puoli vuotta päivittäin. Blogaamisen yksi syyhän on ollut pitää mielen virkeyttä yllä. Kun arki vaikeutui kesällä masennuksessa ja lääkekokeiluissa, päivittäisen blogimerkinnän kirjoittaminen alkoi viedä päivästä liikaa aikaa, tunnin pari helposti. Kognitiivinen fatiikki hankaloitti asioita ja masennus ja lopulta myös ahdistus oli todella paha - tuntui että en enää jaksa (elää seuraavaan päivään).

Ensimmäisenä päätin toistaiseksi jättää netin, joka rupesi näyttämään melkoiselta aikarosvolta, ja keskittää kaikki voimavarani itseeni ja vointini parantamiseen. Kuntoilua on ollut myös pakko vähentää iho-, keuhko- ja vatsasyistä. Lähimmäisiltä saamani tuen lisäksi apuna on ollut mm. Tom Lundbergin kirja ”Kaikki on hyvin”, jonka olen lukenut tänä aikana. Suosittelen.

Vatsani meni venlafaksiinia syödessä niin sekaisin, ettei se parantunutkaan lääkettä vähentämällä eikä lopettamalla. Ehkä vatsaan pääsi samalla pesiytymään joku pöpö, sillä edelleenkään se ei ole kunnossa. Sain myös keuhkoihini jonkun sitkeän mykoplasman, ja raskas kuntoilu on sen takia pitänyt jättää toistaiseksi.

Kuntoilu on siis pannassa, varon ettei netti vie liikaa aikaani, koitan hoitaa vatsaani. Yritän käydä päivittäin kävelyllä. Yhä masentaa, mutta ahdistus on vähentynyt, enkä enää joka päivä toivo, että täältä pääsisi jo pois. Arki on muuttunut; millaiseksi se sitten muodostuu, kun vatsa on parempi ja keuhkot kunnossa, se jää nähtäväksi. Yhtenä osana muutosta on (jo nyt) myös blogiin kirjoittelu. Tulevaisuus näyttää, siihen asti päivä kerrallaan.