Voi nukkumatti, missä lienet?

Lokakuun alussa lopetin mirtatsapiinin, koska se ei enää auttanut yöunissa niin hyvin kuin aiemmin ja tuntui vaikuttavan päivän oloihin myös. Tilalle kokeiluun tuli Valdoxan.

Valitettavasti Valdoxan ei auttanut minulla yöuniin yhtään. Mirtatsapiinin lopettamisen jälkeen olo kyllä keveni ja mielialat paranivat, mutta lyhentyneiden yöunien takia noin viikossa olin taas melko poikki, ja fatiikki paheni sellaiseksi sumuiseksi nuokkumiseksi. Ja sitä nyt on jatkunut reilu kuukauden.

Mieliala on kyllä ollut nyt hyvä väsymyksestä huolimatta, ja jo melko vakaakin, vuoristoradat taitavat olla takana. Notkahduksia tapahtuu ehkä enää pari kertaa viikossa, mikä on paljon parempi kuin jatkuva masennus ja ahdistus, tai vuoristorata jossa mennään ylös ja alas monta kertaa päivässä. Voxraa olen syönyt 150 mg annoksella, luulen, että se auttaa huomattavasti.

Valdoxanin annostus tuplattiin 50 milligrammaan, mutta sekään ei vaikuttanut yhtään. Syötyäni noin viikon tupla-annosta ilman vaikutuksia, päätin, että jätän sen pois. Turha syödä lääkettä, josta ei mitään apua saa. Ei sillä tosin haittavaikutuksiakaan ollut, ja varmaan voi toimia hyvin esim. henkilöillä, joilla ongelma on vinksalleen mennyt vuorokausirytmi, ja vaikka ongelmia nukahtamisessa. Oma vuorokausirytmini sen sijaan on jo hyvin säännöllinen, uniajan osuus siinä on vain liian lyhyt. Yhtämittaista unta saan reilut neljä tuntia, minkä jälkeen loppuyö menee nukahtamista yrittäessä ja lepäillessä. Tavallisesti 6–7 tuntia sängyssäolon jälkeen nousen ylös.

Nyt on kolme yötä takana ilman Valdoxania. Ja aivan samanlaiset unet kuin sen kanssa, joten hyvä se oli lopettaa. Nyt kun vielä keksisi, millä yöunia saisi parannettua.

nukkumatti
(tätä tuli pienenä katsottua ahkerasti)

Pykii, pykii

Heinäkuun alkupuolella jokin pöpö iski kurkkuun ja keuhkoihini. Lähes parannuin, aloitin varovasti kuntoilut, mutta sitten tauti iski taas. Ja samalla kaavalla kolmannenkin kerran.

Ajattelin jo parantuneeni, mutta sitten 300 mg Voxran ja 15 mg mirtatsapiinin yhdistelmä pari viikkoa sitä syötyäni alkoi kuivattaa suuta. Ja kohta tulikin kurkku taas kipeäksi ja siitä lähti sairastamisen neljäs aalto, tällä kertaa vain kurkussa. Mutta nyt jo pari viikkoa muhinut.

Valdoxan

Mirtatsapiini ei enää nukuttanut niin hyvin kuin aiemmin, 300 mg Voxra lisäkevensi turhan paljon yöunia ja lisäksi suun kuivuminen oli tullut ongelmaksi. Lääkärikäynnillä Voxra vaihdettiin taas 150 mg annokseen, ja mirtatsapiini tauolle (tai pois) ja sen tilalle yöunia tukemaan Valdoxan (agomelatiini 25 mg).

Nyt on viisi Valdoxan-yötä takana. Lääke kyllä jossain määrin nukuttaa, mutta luultavasti on liian aikaista sanoa, kuinka hyvin se lopulta toimii. Toivon kyllä todella, että lääke vielä antaisi hyvät yöunet. Mirtatsapiini tuntui jotenkin päivälläkin viiraavan päätä, ehkä sillä oli myös päivällä jotain väsyttävää vaikutusta. Valdoxanista ei ole tullut mitään sivuoireita (kop kop), ja aamut tuntuvat helpommilta kuin "mirtatsapiiniyön" jälkeen.

Mieliala on kurkkukivusta huolimatta ollut ihan kohtuullinen. Fatiikki on vähentynyt, kognitio pelaa: olen tehnyt ja kirjoitellut runsaasti juttuja uuteen Blogger-ohjelmointiblogiini. Kuntoilun kanssa otan nyt todella varovasti, eli käytännössä ei kuntosalia, olen käynyt vain kävelyillä. Kun saisi tämän keuhko-/kurkkutautikierteen nyt katkaistua ja kuntoilut takaisin mukaan arkeen, niin siitä saisi vielä mielialaan lisäpotkua ja kuntoa taas kohennettua.

Sähkötkin pykii

Juuri kun olin aikeissa julkaista tämän jutun, katkesivat sähköt, ja ne ovat räpsyneet nyt puolen tunnin ajan useamman kerran päälle ja pois. Kiinteä internet-yhteys ei ole vieläkään herännyt henkiin, joten viimeistelen jutun kannettavalla koneellani ja nettitikkuyhteydellä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."