Juoksuennätys uusin jaloin

Vuonna 2011 kun kävely alkoi sujua, kokeilin innokkaasti myös juoksua (välillä vähän turhankin innokkaasti, jalkojen kestävyyteen nähden). Tuolloin juoksin (oman muistini mukaan) elämäni pisimmän kertamatkan, 3,6 kilometriä. Jalat kipeytyivät pitkäksi aikaa.

Vuonna 2011:
Juoksin yhteensä 3,6 kilometriä yhteen menoon. Näin pitkää matkaa en ole ainakaan intin jälkeen kertajuoksuna juossut, enkä ole ihan varma olenko juossut sielläkään tai koko elämäni aikana.

Vuonna 2012 kuntoiluohjelmaani, joka muutenkin laitettiin tuolloin uusiksi vähän paremmalla asiantuntemuksella kuin omani, tuli mukaan monipuoliset jalkatreenit. Nyt jaloissa rupeaa olemaan voimaa eri tavalla kuin puolitoista vuotta sitten. Ovat ne vähän eri näköisetkin, ei enää mitkään linnunkoivet. Pieniä matkoja olen välillä juossut ja vahvistanut jalkojen juoksukestävyyttä. Viime viikon keskiviikkona juoksin 3,5 kilometriä, jalat eivät kipeytyneet. Tämän viikon keskiviikkona juoksin 3,7 kilometriä. Tämä on oma juoksuennätykseni, viitaten aiempaan blogitekstiini (lainaus yllä).

Jalat eivät kipeytyneet. Torstaina tein ongelmitta aerobisen treenin, jossa on myös jalkaosuutta, mm. erilaisia askelkyykkyjä.


Maalla
Juoksusta puheen ollen, tuli hölkkäiltyä myös tuolla järven selällä tänä kesänä: hankittiin vesijuoksuvyöt ja ruvettiin järvihölkkäämään. On kyllä mukavaa hommaa, keskellä järveä on todella rauhallista ja aivan oma tunnelmansa. Voi huhkia tai mennä rennommin, hiki ei kuitenkaan tule; sopii siis erinomaisesti MS-potilaalle.

Vedessä