Hyvää uutta vuotta 2021!

Juoksuharrasteluni jatkui vuonna 2020, ja sainkin juostua uuden vuosimatkaennätyksen 1322,9 km. Vuonna 2019 juoksin edellisen ennätykseni 1055,2 km.

Lisäksi kävelin ja patikoin kohtalaisen paljon, yhteensä 1055,9 km. Vuosi on ollut kaikkiaan ihan hyvä, olen pysynyt terveenä, etäisyyden pitäminen ihmisiin koronaviruksen takia ei ole ollut minulle vaikeaa. MS-tauti ei ole mielestäni edennyt. Lääkekannabisreseptit, jotka pitää uusia vuosittain, sain uusittua kesällä.

Tämä blogihan on jo pitkään ollut todella hiljainen. Jos haluat seurata tiiviimmin kuulumisiani, niin "löydät" minut Twitteristä ja Instagramista. Tässä vuoden 2020 pidetyimmät Instagram-kuvani:

Ensi vuosi saattaa olla parempi kuin tämä vuosi. Hyvää uutta vuotta 2021!

Uuteen vuosikymmeneen

Olen selvinnyt hyvin MS-taudin kanssa siitä asti, kun vuonna 2010 sain reseptin lääkekannabikseen. Lääkekannabis mm. poistaa hermokipuja, lihasjäykkyyttä ja pahoinvointia niin, että pystyn kuntoilemaan ja syömään kunnolla, ja fyysinen kunto onkin noussut tässä vuosien mittaan. Uusia oireita ei ole ilmaantunut, eli myös taudin eteneminen vaikuttaa pysähtyneen.

Lääkekannabiksen kanssa suurin ongelma on ollut epävarmuus lääkityksen jatkuvuudesta. Reseptit pitää uusia ja erityisluvat hakea vuosittain. Kelan paimenkirjeen vuosimallia 2018 jälkeen tämän vuoden alussa oli jälleen epävarmuus, saanko reseptini uusittua. Onneksi sain. En minä kovin mielelläni näin hyvin toimivasta lääkkeestä luovu, vaikka se onkin suhteellisen kallista eikä Kela-korvausta tipu.

Juoksu ja muita kuntoiluja

Juoksin tänä vuonna yhteensä 1055,2 km. Se on reilusti pisin matka, mitä olen yhtenäkään elämäni vuotena juossut. Edellinenkin vuosimatkaennätys, 641 km, on MS-taudin sairastamisen ajalta, vuodelta 2017. Pisin yksittäinen juoksumatka oli 16,2 km, joka on myös koko elämäni aikainen ennätys. En minä edes ollut ennen MS-tautidiagnoosia juoksemisesta yhtään kiinnostunut.

Vertailun vuoksi, maratonjuoksu on pituudeltaan 42,195 km ja 25 maratonmatkaa on yhteensä 1054,875 km. Tuo matka ja vähän päälle tuli siis juostua vuoden aikana.

Kotikuntosalilla kuntoilin 134 kertaa, useimpina viikkoina kolme kertaa viikossa. Penkkipunnerruksessa tein uuden ennätyksen 80 kg ja takakyykyssä nousi 72 kg, ennätys parani 3,5 kiloa. Hiihdin 212 km ja kävelin hieman yli 400 km. Pyöräily jäi tänäkin vuonna aika vähiin, vain 62 kilometriä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kiitos seuraajilleni blogissa, Twitterissä ja Instagramissa. Tässä vuoden 2019 yhdeksän eniten tykättyä kuvaa Instagram-tililtäni:

Hyvää uutta vuotta 2020!

Juoksuennätys pitkästä aikaa

Vuonna 2008, jolloin sain MS-tautidiagnoosin, pystyin kävelemään noin kilometrin, minkä jälkeen olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa pystyyn, lisäksi jaloissa oli kovia kipuja.

Vuonna 2010, jolloin sain lääkekannabisreseptin, aloin harjoitella kävelyä toden teolla uudestaan. Lääkekannabis auttaa mm. hermokipuihin, jalkojen spastisuuteen sekä väsyttävään fatiikkiin.

Vuonna 2011 kävely sujui jo hyvin. Pystyin kävelemään useiden kilometrien lenkkejä. Aloin kokeilla myös juoksua. Ongelmaksi osoittautui vasen nilkka, joka kipeytyy helposti. Pisin juoksulenkkini oli 3,8 kilometriä.

Vuonna 2013 tein uuden juoksumatkaennätyksen 6,6 kilometriä. Yhä edelleen jalat ja erityisesti nilkka kipeytyivät välillä kovasti ja jouduin pitämään viikkojen taukoja. Ehkä yritin liian paljon liian nopeasti (en tunnusta).

Vuonna 2015 syksyllä juoksu alkoi taas sujua. Aloitin parin kilometrin lenkeillä 2–3 kertaa viikossa ja kasvatin hiljalleen pituutta. Tämä sama juoksuputki jatkuu nyt vuonna 2016. Toissapäivänä juoksin uuden juoksumatkaennätyksen 6,9 kilometriä. Hyvin sujui ja vauhtiakin oli 6'27 min/km (kilometrin juoksuun kului keskimäärin 6 minuuttia ja 27 sekuntia). Tästä on hyvä jatkaa kevään edetessä.

Today 4,2 km run after workout on new snow, -3°C. #running #winter #snow #juoksu #talvi #lumi

A photo posted by MS-potilas (@mspotilas) on Feb 23, 2016 at 3:33am PST

Liikuntatilastoja vuodelta 2014

Yleensä olen näitä liikuntatilastojani laskenut ja postittanut uudenvuodenaattona, mutta viime vuoden yhteenvedot oli laskematta aina tähän päivään asti. Yritän jatkossa pysyä paremmin ajantasalla laskuissa – useamman kuukauden käyminen kerralla läpi vei useita tunteja. Mutta tässä nämä nyt ovat:

Vuonna 2014 taitoin jalan matkaa yhteensä 1175,6 kilometriä, josta juoksua oli 91,1 km, patikointia 35 km, hiihtoa 157,5 km ja yksi kilometri rullaluistelua. Kävelyn osuus oli siis 891 km.
Crosstrainerilla taitoin matkaa 864,4 kilometriä.
Ajoin polkupyörällä 261,5 km.
Vesijuoksin yhden tunnin ajan noin 2 kilometriä.
Kuntosalikertoja tuli vuodelle 127 (normaaliviikkoina 3 kertaa viikossa, n. tunti per kerta).
Boulderoimassa kävin seitsemän kertaa, aikaa meni n. 7 tuntia.

Liikunnallisena kuvituskuvana toimii 13.11.2014 maastavedetty 105 kiloinen tanko.

Liikunta­tilastoja löytyy jo useammalta vuodelta:

- vuoden 2011 yhteenveto
- vuoden 2012 yhteenveto
- vuoden 2013 yhteenveto.

Vuosi 2012 oli hyvä vuosi – hyvää uutta vuotta!

Uusia oireita ei ole tänä vuonna ilmennyt – MS-tauti ei ole ainakaan havaittavasti edennyt. Kunto on parantunut monella tapaa, voima ja kestävyys on lisääntynyt, fatiikki on vähentynyt. Tarvitsen huomattavasti vähemmän lääkekannabista hyvän voinnin ylläpitämiseen kuin aiemmin. Olen käynyt teatterissa ja elokuvissa. Olen jälleen matkustellut ja ollut yötä muualla kuin kotona.

Vuonna 2012 kävelin 1131,5 km, juoksin 17,8 km, hiihdin 52,5 km, ja pyöräilin 220,8 km. Tein vuoden aikana 181 kotikuntosalitreeniä.

Aloitin aktiivisen lukemisen uudelleen viime vuoden lopulla, aiemmin ei riittänyt keskittymiskyky eikä jaksaminen ja kirjat edistyivät todella hitaasti. Vaan tänä vuonna luinkin jo 75 kirjaa, pääosin kotimaisia dekkareita, mutta myös paljon muuta. Erityisesti voin suositella sananiekka Reijo Mäen dekkareita.

Kiitokset jälleen blogin lukijoille, minua tukeneille läheisille ihmisille, ja suurin kiitos vaimolleni.

Abba - Happy New Year

Vuosi vaihtuu

Vuoden 2011 liikuntasaldoja:

Kuntosalikertoja tuli vuodelle 114 kappaletta.
Jalkaisin taittamani matka oli 1602,4 kilometriä
... josta juoksin 135,6 km.
Polkupyörällä ajoin 962 kilometriä.
Yhteensä lihasvoimin matkaa taittui noin 2560 kilometriä
... mikä oli enemmän kuin ei-lihasvoimin vuoden aikana liikkumani matkat yhteensä.

Kiitos läheisille ja muillekin tuesta.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Vuoden juoksumatka: 100 km rikki

Tämän vuoden alussa aloitin juoksemisen, mistä kerroin artikkelissa Cooperin testi – ja jalat hajalle. Jalkojen kipujen vuoksi en ole voinut juosta niin paljon kuin olisin halunnut, mutta jonkinlaiseen vauhtiin tässä on jo päässyt.

”Vuosi 2010 oli kävelyn vuosi, vuonna 2011 yritän juosta?” pohdiskelin mielessäni.

Laskin vuoden juoksukilometrit yhteen, ja viime viikolla meni satanen rikki! Kuukausittaiset juoksumatkat ovat vaihdelleet 3 kilometrin ja 26 kilometrin välillä. Tarkka kilometrimäärä on nyt 105,6 km, mutta ei toivottavasti kovin kauaa. :)

Juoksu kulkee

Jatkoin viime viikolla juoksemista kahden kilometrin ja sitä pidemmissä pätkissä, ja jalat näyttävät edelleen kestävän. Juoksin myös uuden viikkoennätyksen: 11,4 kilometriä.

Hellettä ja kuntoilua

Viime viikolla oli mukavia helteitä, onneksi lääkekannabis parantaa huonontuneen lämmönsietokykyni lähes ennalleen ja voin lukea itseni taas helteestä nauttijoiden ryhmään. Myös kuntoilut sujuvat helteellä ja jopa auttavat paremmin kestämään kuumuutta: viime viikolla tein normaaliin tapaan kolmena päivänä kuntosalin, juoksin yhteensä 9,4 kilometriä ja pyöräilin 166 kilometriä.

En juossut enää sunnuntaina; osaatko selvittää, kuinka paljon juoksin lauantaina?-)

Jälleen juoksua

Kuten tiistaina kerroin, juoksin maanantaina 2,4 kilometrin pätkän yhteen menoon. Jalat kestivät sen, minkä todistin itselleni juoksemalla keskiviikkona 3 kilometrin lenkin, ja vielä torstaina 2 kilometrin lenkin, kun lämmintä oli rapiat 29 astetta. Oli kuumaa ja raskasta, ja tuntui hienolta. Eilinen oli kävelyn ja juoksun suhteen lepopäivä, mutta tänään saatan jälleen kokeilla hieman juoksennella. On jo lämpötilakin kohonnut mukavasti helteelle. :)

Jalka ei kestänyt

Päivittäisten kävelyiden aloittaminen vuonna 2009 oli haaste sekä yleisen jaksamisen kannalta että jalkojen kipujen vuoksi. Jaloissa on ollut ja on monenlaisia kipuja, joita pitää sietää kävellessä ja tietysti myös juoksuyritysteni aikana. Tämä on tehnyt vaikeaksi arvioida jalkojen kestävyyttä varsinkin juostessa - onko ”juuri tämä kipu” varoitusmerkki liiasta rasituksesta tai jostain viasta, vaiko vain ”normaalia kipua”. Yhtälöä hankaloittaa myös lihasten spastisuus (lisääntynyt lihasjäykkyys) ja sen tuomat lisäkivut jaloissa.

Erityisesti oikean jalkani nilkassa ja polvessa oli huhtikuun ajan kipua. Kipu ei ollut niin kovaa ja pistävää kuin vasemmassa jalassani oli vuoden alkupuolella, joten jätin sen osin huomioimatta. Toissa viikolla kävelin vielä yli maratonin, mutta viime viikolla kävely meni jo niin nilkuttamiseksi ja jalka kipeäksi varata painoa, että olin pari päivää täysin kävelemättä. Pahinta tässä ei ole ollut kipu, vaan se, että ei päässyt kävelylle. Lauantaina ja sunnuntaina otin avuksi ”kättä pidempää”, jotta pääsin edes lyhyille kilometrin kävelyille. Tämä oli iso askel minulle: ensimmäinen apuvälineeni, keppi.

Never give up!

永不放弃

Kävelyä korvasin viime viikolla lihaskuntoharjoittelulla (kovat kuntosalit ja lisäksi mm. punnerruksia), ja eilen kävin kahdella reilun 10 kilometrin pyörälenkillä, yhteensä pyöräilyä siis yli 20 kilometriä. Illalla katselin noin tunnin kestäneen live chatin Yhdysvaltain länsirannikolta aiheesta MS ja liikunta, mutta mitään itselleni uutta ei varsinaisesti tullut esiin.

Tänä vuonna jaloilla kuljettuja kilometrejä on ehtinyt kertyä yli 750, joista reilut 65 kilometriä on juoksua. Nyt jalan toipumista odotellessa, sillä välin mm. kohta taas 1,5 tunnin kuntosali. :)

Päivityksiä

Juoksu

Tilannepäivitystä: Jalat toipuivat ja ovat taas entistä kestävämmän tuntuiset ”Forrest Gump -juoksun” kipeytymisen jälkeen. Viime viikolla juoksin yli 8 kilometriä ja pisin yhteen menoon juostu pätkä oli 2 kilometriä. Juoksun lisäksi kävelin viime viikolla yli 52 kilometriä, kaikkiaan taitoin siis yli 60 kilometriä jalan.

Blogi

Lisäsin Tutkimukset-sivulle uuden Clinical Immunology -lehdessä julkaistun tutkimuskatsauksen Neuroprotective agents: Cannabinoids. Lainaus tiivistelmästä:

Chronic inflammation and neurodegeneration are the main pathological traits of multiple sclerosis that coexist in all stages of the disease course, with complex and still nonclarified relationships. Currently licensed medications have efficacy to control aspects related to inflammation, but have been unable to modify pure progression. Experimental work has provided robust evidence of the immunomodulatory and neuroprotective properties that cannabinoids exert in animal models of multiple sclerosis.

Ennätyksiä, ennätyksiä

Tänä aamuna heräsin jalat hieman tavallista kipeämpinä, mutta siihen on hyvä syykin. Kävin eilen kahdella kävely-/juoksulenkillä, 7 km ja 4 km. Päivällä tekemästäni 7 kilometrin lenkistä juoksin 4,6 kilometriä (6 x 700 m + 400 m), uuden kerta­lenkki­ennätyksen siis. Edellisen ennätyksen (3,6 km) juoksin vasta tämän viikon maanantaina. Illan 4 kilo­metrin lenkistä juoksin vielä 400 metriä, ja näin koko päivän juoksumatkaksi tuli 5 kilometriä. Tästä sain hyvän päivämatkaennätyksen, jota voi jatkossa yrittää parantaa.

Juoksuennätys

Jalkojeni toivuttua jälleen olen jatkanut intervalliharjoittelua tiiviisti. Eilen juoksin ennätysmatkan: 7 kilometrin lenkistä juoksin 3,6 kilometriä (6 x 500 m + 600 m). Alkuperäinen ajatus oli tehdä 5 kilometrin lenkki, josta juoksen 4 x 500 metriä, mutta juoksu kulki niin hyvin, että muutin suunnitelmia lenkin aikana.

Kuudennella 500 metrin pätkällä vasemmassa nilkassa tuntui sellaiselta, että parempi jättää juoksut siihen (3 kilometriin). Lenkistä oli tuolloin jäljellä reilu kaksi kilometriä, jotka siis ajattelin kävellä. Toiseksi viimeisen kilometrin aikana tuli kova pissahätä. Tämän sairauden myötä hädät voivat olla kovin ”vaativia”: sitten kun hätä tulee, ei voi kovin kauaa odotella vessaan pääsyä (ns. urge-oire eli virtsapakko). Kesällä lenkillä voi poiketa tieltä jonnekin pusikon taakse, mutta talvi ja kinokset vaikeuttavat tällaista helpotusmahdollisuutta.

Viimeisen kilometrin kohdalla punnitsin hätääni, pientareelle pissaamista ja vasemman jalkani kuntoa. Hätä ei antanut periksi; julkinen virtsaus ei innostanut; vasen nilkka, ehkä siihen ei tullutkaan mitään vakavampaa kipua... joten päätin yrittää juosta vielä yhden pätkän. Eipä ainakaan tarvitsisi niin pitkää matkaa märillä housuilla taittaa, jos vahinko sattuisi.

Juoksin vielä 600 metriä, jonka jälkeen oli enää pari sataa metriä matkaa kävellen. Kotitiellä hädän yhä yltyessä juoksin vielä noin 40 metriä samalla valmiiksi vaatetusta avaten, pääsin kotiin ja vessaan ja vaatteita riuhtomaan päältä. Ehdin.

Juoksua tuli yhteensä reilut 3,6 kilometriä, pätkissä, mutta silti yhdellä lenkkikerralla. Näin pitkää matkaa en ole juossut intin jälkeen, eli pariin kymmeneen vuoteen. Joskus olen lenkkeillyt satunnaisesti, mutta yksittäinen lenkki on silloin ollut vain 2,5–3 kilometrin mittainen. Parasta on, että jalat tuntuisivat kestäneen tämän ennätysjuoksun. Nyt vaan juoksussa välipäivä tai kaksi (kävelyssä en välipäiviä pidä, ellei ole pää kainalossa), ja sitten taas jalkoja voimistamaan.

Juoksuyritykset jatkuvat

Pari viikkoa sitten kovien pakkasten aikaan oli mukava käydä intervalliharjoittelemassa (eli kävelyä ja juoksua vuorottain), kun juoksemisen lisäksi pääsi ”voittamaan pakkasen”. Jalkojeni toivuttua edellisistä juoksuista ja Cooperin testistäni kasvatin intervallien pituutta ja määrää ja sunnuntaina 20.2.2011 juoksinkin jo 2,8 km yhdellä viiden kilometrin lenkillä (juoksupätkät 4 x 600 m + 400 m, pakkasta oli noin -19 astetta). Edellisenä päivänä oli mennyt 2 kilometriä juoksua samalla lenkillä. No, tuon viikonlopun juoksut taisivat olla hieman liikaa, sillä vasen nilkkani kipeytyi taas niin, että olin 11 päivää juoksematta.

Joka päivä olen kävellyt ja halu juostakin olisi ollut kova, mutta sille toiminnalle jalkani on sanonut ei. Vaan eilen se alkoi taas: 5 kilometrin lenkillä juoksin viisi kahdensadan metrin intervallia, eli juoksua tuli yhteensä yksi kilometri. Jalka tuntuisi kestäneen... :)

Yhteensä tämän vuoden aikana juoksua on tullut vähän yli 35 kilometriä. Ihan mukava matka jo sekin.

Cooperin testi - ja jalat hajalle

Vuodenvaihteen 2010-2011 tienoilla oli voittajaolo. Olin jatkanut koko vuoden edellisenä vuonna aloittamaani päivittäistä kävelyä, kävelymatkat olivat pidentyneet, kesällä asettamani tavoite ”2010 kävelykilometriä vuodelle 2010” meni rikki, ja lopulta paljon enemmänkin (katso video tuloksistani).

”Vuosi 2010 oli kävelyn vuosi, vuonna 2011 yritän juosta?” pohdiskelin mielessäni.

Sekä jalkojen jaksamisen että hapenottokyvyn harjoittamiseen löytyi paras apu intervalliharjoittelusta, jossa juostaan ja kävellään vuorotellen. Kävelylenkeilläni aloin siis juosta lyhyitä pätkiä, joita pikkuhiljaa lisäsin ja pidensin.

Tulokset kasvavat aina alussa nopeasti ja ”nälkä” oli kova. Pohjakunto oli runsaan kävelyn johdosta hyvä, ja parin viikon lähes jokapäiväisen harjoittelun jälkeen juoksuintervallit olivat jo satoja metrejä ja myös keuhkot kestivät juoksemista. Jalat olivat kovin kipeät, mutta kipuja on ollut kävelyidenkin aikana, enkä osannut huolestua. Ja sitten eräänä aamuna juoksin ensimmäisen juoksulenkkini moneen vuoteen, 2 kilometriä. Se tuntui todella hienolta. Juoksun jälkeen jalat kipeytyivät edelleen, mutta ”kipu on vain heikkoutta, joka poistuu kehosta”...

”Päivä ilman juoksua, eiköhän se siitä.”

Välipäivä siis, ja taas lenkille. Tällä kertaa ajanotto mukaan: juoksin 2,2 kilometriä aikaan 13 minuuttia 30 sekuntia. Samalla juoksulla sain myös Cooperin testin tuloksen. Karttapalvelulla mittasin matkaksi 1950 metriä ja toisaalta kokonaisajasta ja -matkasta laskemalla 12 minuutin matkaksi saadaan 1955 metriä. Näiden kahden arvion pohjalta uskallan myöntää itselleni Cooperin testin tuloksen 1900 metriä. Tämä on minun ikäiselleni miehelle keskitason tulos, mihin olen erittäin tyytyväinen.



Vaan siihen loppuikin juokseminen vähäksi aikaa - jalat kipeytyivät muutamassa päivässä lähes kävelykelvottomiksi. Vasempaan jalkaani saattoi tulla jonkinlaista rasitusmurtumaa, ensimmäisellä 2 kilometrin juoksukerralla meinasin liukastua ja täräytin tämän vuoksi jalkani melko kovaa maahan. Nilkkojen ja polvien pienet tukilihakset kipeytyivät myös pahasti ja ehkä tulehtuivatkin hieman. Nivelet, joiden puolesta pelkäsin aluksi myös, taisivat kestää parhaiten.

Nyt on noin kuukausi mennyt Cooperistani ja pystyn kävelemään jälleen kuten ennen. Keskiviikkona aloitin uudestaan intervalliharjoittelun. Tällä kertaa pitää malttaa olla ahnehtimatta, lähden 200 metrin intervalleista liikkeelle, kiinnitän enemmän huomiota hyvään juoksutekniikkaan, lisään matkaa vain, jos jalkojen kipeytyminen ei lisäänny, ja pidän välipäiviä juoksussa, jolloin voi kuulostella jalkojen kipuja paremmin.



Onnistuu juokseminen jatkossa miten onnistuu, joka tapauksessa olen jo juossut yli 40-vuotiaana keskitason tuloksen 1900 metriä Cooperin testissä. Sairastan kuitenkin MS-tautia, ja vain muutama vuosi sitten en edes kävellyt samaa matkaa yhteen menoon, missään ajassa.