Juoksu sujuu, osa 2019

Juoksuni takkuili vielä alkuvuonna viime kesästä asti vaivanneen oikean jalan juoksijan polven takia. Lisäksi huoli lääkekannabisreseptien uusimisesta vaikutti jossain määrin kokonaisvaltaisesti vointiin. Mutta myöhemmin keväällä juoksu lähti taas sujumaan, paremmin kuin koskaan aiemmin. Tässä on tullut muutamia omia ennätyksiäkin juostua.

Viikko 25/2019: ennätys 38,3 km juoksua yhteensä viikossa
Kesäkuu 2019: ennätys 106,3 km juoksua yhteensä kuukaudessa
12.6.2019: pisin polkujuoksumatkani 12,9 km
1.7.2019: pisin juoksumatkani 15,4 km

Tämän verran hengissä olin heti 15,4 km juoksun jälkeen. Kuuma oli. Aikaa juoksuun meni vähän alle 1 tunti ja 40 minuuttia. Taustalla kukkivat valamonruusu ja keltapäivänliljat.

Kuulumisia, haastatteluja ynnä muuta

Edellisen keväisen juoksumatkaennätyksen jälkeen alkoi oikean polven ala-/ulkosyrjällä tuntua juostessa kipua. Kun se oli tarpeeksi äitynyt, huomasin, että oireet sopivat täysin juoksijan polveen. Oliko minusta siis vihdoin tullut juoksija? :)

No ikävä vaivahan se oli, ja kesti melkein koko kesän, että se lähti kokonaan pois. Heti keväällä tunnistettuani kivun syyn aloin harjoittaa juoksijan polven ongelmakohtaan IT-jänteeseen liittyviä lihaksia ja tehdä asiaan kuuluvia venyttelyjä. Jatkan näitä yhä toivoen niiden estävän vaivan uusiutumisen.

Syyskuu on ollut kiireistä. Ajauduin puolivahingossa mukaan erääseen ohjelmointiprojektiin auttelemaan, ja kylläpä ohjelmointi on ollut mukavaa ja sujunutkin erittäin hyvin. Tämän lisäksi minua on haastateltu lääkekannabisaiheesta terve.fi-lehteen, juttu ei ole vielä ilmestynyt, ja svenska.yle.fi:hin. Svenska Ylen jutussa on myös parit videonpätkät, jotka kuvasin juttua varten puhelimen kameralla.

Lue ja katso: Medicinsk cannabis gav MS-patient livet tillbaka - läkarkåren skeptisk.

Ja näiden lisäksi juoksin vielä tämän viikon tiistaina uuden juoksumatkaennätyksen. Juoksin 11 kilometriä, aikaa meni noin tunti ja vartti. Tämä oli samalla pisin matka, mitä olen koko elämässäni juossut! Jalat kestivät ihan hyvin, vaikka olihan se jo melko raskas suoritus. Palautumisaika oli 26 tuntia. Tässä kuvakaappaus Sports-Trackeristä:

Mukavaa syksyä kaikille!

Juoksuennätys pitkästä aikaa

Vuonna 2008, jolloin sain MS-tautidiagnoosin, pystyin kävelemään noin kilometrin, minkä jälkeen olin niin väsynyt, että olisin voinut nukahtaa pystyyn, lisäksi jaloissa oli kovia kipuja.

Vuonna 2010, jolloin sain lääkekannabisreseptin, aloin harjoitella kävelyä toden teolla uudestaan. Lääkekannabis auttaa mm. hermokipuihin, jalkojen spastisuuteen sekä väsyttävään fatiikkiin.

Vuonna 2011 kävely sujui jo hyvin. Pystyin kävelemään useiden kilometrien lenkkejä. Aloin kokeilla myös juoksua. Ongelmaksi osoittautui vasen nilkka, joka kipeytyy helposti. Pisin juoksulenkkini oli 3,8 kilometriä.

Vuonna 2013 tein uuden juoksumatkaennätyksen 6,6 kilometriä. Yhä edelleen jalat ja erityisesti nilkka kipeytyivät välillä kovasti ja jouduin pitämään viikkojen taukoja. Ehkä yritin liian paljon liian nopeasti (en tunnusta).

Vuonna 2015 syksyllä juoksu alkoi taas sujua. Aloitin parin kilometrin lenkeillä 2–3 kertaa viikossa ja kasvatin hiljalleen pituutta. Tämä sama juoksuputki jatkuu nyt vuonna 2016. Toissapäivänä juoksin uuden juoksumatkaennätyksen 6,9 kilometriä. Hyvin sujui ja vauhtiakin oli 6'27 min/km (kilometrin juoksuun kului keskimäärin 6 minuuttia ja 27 sekuntia). Tästä on hyvä jatkaa kevään edetessä.

Today 4,2 km run after workout on new snow, -3°C. #running #winter #snow #juoksu #talvi #lumi

A photo posted by MS-potilas (@mspotilas) on Feb 23, 2016 at 3:33am PST

Vuosi vaihtuu

MS-tauti pysyi myös tänä vuonna hyvin hallinnassa – ei uusia oireita. Vaikka olen ollut Bedrocaniin todella tyytyväinen, on ensi vuonna tarkoitus kokeilla jotain uutta lääkesaralla, mutta kerron siitä sitten ajallaan. :)

Joitain liikuntatilastoja menneeltä vuodelta 2013:

Kävelin 1158 kilometriä, juoksin 69,7 km ja hiihdin 246,2 km.
Kuntosalikertoja tuli vuodelle 152 kappaletta (kolme kertaa viikossa, n. tunti per kerta).
Ajoin polkupyörällä 199,1 kilometriä.
Vesijuoksin 3,2 kilometriä.
Rullaluistelin 0,5 kilometriä (yksi kokeilukerta, ehkä ensi vuonna lisää).

Myös uusia liikuntaennätyksiä mahtui vuoteen, kuten Rukalla yhteen menoon kävelty matka 16,5 kilometriä ja joulukuussa yhteen menoon juostu matka 6,6 kilometriä. Kuntosaliennätyksistä poimin vielä tänään tehdyn ennätyksen maastavedossa, 2 x 8 sarjassa painoa oli 82 kiloa (viikko sitten 77 kiloa). Kaiken kaikkiaan kuntokehitys on jatkunut nousujohteisena.

Lukeminen on jatkunut liikuntaharrastuksen ohella, tänä vuonna luin 79 kirjaa. Olen matkustellut yhä enemmän, mm. reilun viikon reissun Sevillaan keväällä. Elokuviakin on tullut katsottua enemmän. Kaiken kaikkiaan elämä on ollut hyvin täyteläistä.

Kiitos kaikille tukea antaneille. Kiitos lääkärille ja apteekille.

Hyvää alkavaa vuotta 2014!

4 kilometrin juoksu ja Google+-sivu

Juoksuennätys

Edellinen 3,8 kilometrin juoksumatkaennätykseni ehti olla voimassa vajaan kuukauden. Viime lauantaina rikoin sen juoksemalla 4 kilometriä.

MS-potilas @ Google+

YouTuben kautta minullakin on nyt jonkinlainen Google+-sivu ja piirit (circles) käytössä, joten sitäkin kautta voi jatkossa ottaa halutessaan minuun yhteyttä. Linkki sivulleni löytyy myös sivupalkista Tietoja minusta -kohdasta kuvakkeena:
Myös helposti muistettava pikaosoite gplus.to/mspotilas on käytössä.

Juoksumatka 3,8 kilometriä!

Eilen lauantaina paransin edellistä juoksuennätystäni vielä sadalla metrillä: juoksin yhteen menoon 3,8 kilometriä.

Juoksuennätys uusin jaloin

Vuonna 2011 kun kävely alkoi sujua, kokeilin innokkaasti myös juoksua (välillä vähän turhankin innokkaasti, jalkojen kestävyyteen nähden). Tuolloin juoksin (oman muistini mukaan) elämäni pisimmän kertamatkan, 3,6 kilometriä. Jalat kipeytyivät pitkäksi aikaa.

Vuonna 2011:
Juoksin yhteensä 3,6 kilometriä yhteen menoon. Näin pitkää matkaa en ole ainakaan intin jälkeen kertajuoksuna juossut, enkä ole ihan varma olenko juossut sielläkään tai koko elämäni aikana.

Vuonna 2012 kuntoiluohjelmaani, joka muutenkin laitettiin tuolloin uusiksi vähän paremmalla asiantuntemuksella kuin omani, tuli mukaan monipuoliset jalkatreenit. Nyt jaloissa rupeaa olemaan voimaa eri tavalla kuin puolitoista vuotta sitten. Ovat ne vähän eri näköisetkin, ei enää mitkään linnunkoivet. Pieniä matkoja olen välillä juossut ja vahvistanut jalkojen juoksukestävyyttä. Viime viikon keskiviikkona juoksin 3,5 kilometriä, jalat eivät kipeytyneet. Tämän viikon keskiviikkona juoksin 3,7 kilometriä. Tämä on oma juoksuennätykseni, viitaten aiempaan blogitekstiini (lainaus yllä).

Jalat eivät kipeytyneet. Torstaina tein ongelmitta aerobisen treenin, jossa on myös jalkaosuutta, mm. erilaisia askelkyykkyjä.


Maalla
Juoksusta puheen ollen, tuli hölkkäiltyä myös tuolla järven selällä tänä kesänä: hankittiin vesijuoksuvyöt ja ruvettiin järvihölkkäämään. On kyllä mukavaa hommaa, keskellä järveä on todella rauhallista ja aivan oma tunnelmansa. Voi huhkia tai mennä rennommin, hiki ei kuitenkaan tule; sopii siis erinomaisesti MS-potilaalle.

Vedessä

Päivän juoksuennätys 6 km

Kahden kilometrin juoksulenkki alkaa sujua niin, että ei tule mitään turhan voimakkaita kipuiluja jalkoihin ja jalat toipuvat suhteellisen nopeasti. Eilen testasin taas hieman rajojani: juoksin kyseisen kahden kilometrin lenkin kolmeen kertaan, yhteensä juoksua päivälle tuli siis 6 kilometriä. Edellinen päivämatkaennätys oli 5 kilometriä.

Juoksu kulkee

Jatkoin viime viikolla juoksemista kahden kilometrin ja sitä pidemmissä pätkissä, ja jalat näyttävät edelleen kestävän. Juoksin myös uuden viikkoennätyksen: 11,4 kilometriä.

Jälleen ennätys ja jalat juoksutelakalle

Viime viikon maanantaina lähdin lenkille. Tarkoituksena oli kokeilla useampi yhden kilometrin juoksupätkä viiden kilometrin lenkin aikana. Lähdin heti alusta juoksemaan, juoksin kilometrin ja erityisesti kuulostelin vasemman nilkan vointia. Tuntui ihan hyvältä, joten en lopettanutkaan juoksua. ”Juoksen 1,2 kilometriä”, ajattelin.

”vieläkin ok, juoksen 1,5” ... ”2 kilometriä olisi jotain” ... ”nilkka ok, kokeilen vielä parisataa metriä lisää” ... ”jo 3 kilometriä, vähän sattuu mutta ei se haittaa”

Juoksin yhteensä 3,6 kilometriä yhteen menoon. Näin pitkää matkaa en ole ainakaan intin jälkeen kertajuoksuna juossut, enkä ole ihan varma olenko juossut sielläkään tai koko elämäni aikana.

Vasen nilkka kesti, mutta oikea polvi kipeytyi. Varoin vasenta nilkkaa juoksun aikana niin, että painoa tuli enemmän oikealle jalalle. Tiistaina polvi oli kipeä, keskiviikkona jo parempi ja yritin vetreyttää sitä hölkällä, sain juostua kaksi 300 metrin pätkää, mutta polvi äityi niistä vielä huonommaksi. Olen siitä asti ollut juoksutauolla, mutta silti kävellyt joka päivä - viime viikollakin tuli kävelyä yli 40 kilometriä tuon 4,2 kilometrin (3,6+0,3+0,3 km) juoksun lisäksi. Hiljalleen jalka rupeaa olemaan parempi ja luultavasti jo myöhemmin tällä viikolla uskallan sitä taas juoksunkin merkeissä kokeilla.

That day, for no particular reason, I decided to go for a little run. So I ran to the end of the road. And when I got there, I thought maybe I'd run to the end of town. And when I got there, I thought maybe I'd just run across Greenbow County. And I figured, since I run this far, maybe I'd just run across the great state of Alabama. And that's what I did. I ran clear across Alabama. For no particular reason I just kept on going. I ran clear to the ocean. And when I got there, I figured, since I'd gone this far, I might as well turn around, just keep on going. When I got to another ocean, I figured, since I'd gone this far, I might as well just turn back, keep right on going.
-Forrest Gump

Ennätyksiä, ennätyksiä

Tänä aamuna heräsin jalat hieman tavallista kipeämpinä, mutta siihen on hyvä syykin. Kävin eilen kahdella kävely-/juoksulenkillä, 7 km ja 4 km. Päivällä tekemästäni 7 kilometrin lenkistä juoksin 4,6 kilometriä (6 x 700 m + 400 m), uuden kerta­lenkki­ennätyksen siis. Edellisen ennätyksen (3,6 km) juoksin vasta tämän viikon maanantaina. Illan 4 kilo­metrin lenkistä juoksin vielä 400 metriä, ja näin koko päivän juoksumatkaksi tuli 5 kilometriä. Tästä sain hyvän päivämatkaennätyksen, jota voi jatkossa yrittää parantaa.

Juoksuennätys

Jalkojeni toivuttua jälleen olen jatkanut intervalliharjoittelua tiiviisti. Eilen juoksin ennätysmatkan: 7 kilometrin lenkistä juoksin 3,6 kilometriä (6 x 500 m + 600 m). Alkuperäinen ajatus oli tehdä 5 kilometrin lenkki, josta juoksen 4 x 500 metriä, mutta juoksu kulki niin hyvin, että muutin suunnitelmia lenkin aikana.

Kuudennella 500 metrin pätkällä vasemmassa nilkassa tuntui sellaiselta, että parempi jättää juoksut siihen (3 kilometriin). Lenkistä oli tuolloin jäljellä reilu kaksi kilometriä, jotka siis ajattelin kävellä. Toiseksi viimeisen kilometrin aikana tuli kova pissahätä. Tämän sairauden myötä hädät voivat olla kovin ”vaativia”: sitten kun hätä tulee, ei voi kovin kauaa odotella vessaan pääsyä (ns. urge-oire eli virtsapakko). Kesällä lenkillä voi poiketa tieltä jonnekin pusikon taakse, mutta talvi ja kinokset vaikeuttavat tällaista helpotusmahdollisuutta.

Viimeisen kilometrin kohdalla punnitsin hätääni, pientareelle pissaamista ja vasemman jalkani kuntoa. Hätä ei antanut periksi; julkinen virtsaus ei innostanut; vasen nilkka, ehkä siihen ei tullutkaan mitään vakavampaa kipua... joten päätin yrittää juosta vielä yhden pätkän. Eipä ainakaan tarvitsisi niin pitkää matkaa märillä housuilla taittaa, jos vahinko sattuisi.

Juoksin vielä 600 metriä, jonka jälkeen oli enää pari sataa metriä matkaa kävellen. Kotitiellä hädän yhä yltyessä juoksin vielä noin 40 metriä samalla valmiiksi vaatetusta avaten, pääsin kotiin ja vessaan ja vaatteita riuhtomaan päältä. Ehdin.

Juoksua tuli yhteensä reilut 3,6 kilometriä, pätkissä, mutta silti yhdellä lenkkikerralla. Näin pitkää matkaa en ole juossut intin jälkeen, eli pariin kymmeneen vuoteen. Joskus olen lenkkeillyt satunnaisesti, mutta yksittäinen lenkki on silloin ollut vain 2,5–3 kilometrin mittainen. Parasta on, että jalat tuntuisivat kestäneen tämän ennätysjuoksun. Nyt vaan juoksussa välipäivä tai kaksi (kävelyssä en välipäiviä pidä, ellei ole pää kainalossa), ja sitten taas jalkoja voimistamaan.