22.5.2019

Reseptit uusittu!

Viime vuonna alkoi Suomessa kuulua kummia: viranomaiset "ohjeistivat" lääkekannabista määränneitä lääkäreitä niin, että iso osa lääkekannabista määränneistä lääkäreistä lopetti reseptien kirjoittamisen ja uusimisen. Bloggasin tästä marraskuussa. Ainakin yksi lääkäri sai Valviralta varoituksen, kun jatkoi reseptien kirjoittamista. Tämä "ohjeistus", jonka tarkoitus ohjeistaja-Kelan mukaan ei ollut puuttua lääkäreiden työhön, vaikutti lääkäreiden työhön ja aiheutti myös minulle epävarmuutta, saanko reseptini uusittua.

Suomen Kuvalehti julkaisi keväällä kaksi artikkelia, jotka toivat tämän asian esille, ja saattoivat jopa edesauttaa myös minun reseptieni uusimista. Kiitos toimittaja Aarno Malinille näistä artikkeleista. Kannattaa lukea!


Lääkekannabisreseptit pitää uusia vuoden välein. Olin keväällä jonkin aikaa ilman voimassa olevia Bedrocan- ja Bediol-reseptejä (edellisillä resepteillä ostettuja lääkkeitä oli kuitenkin varastossani riittävästi tälle aikaa), mutta onneksi löytyi lääkäri, joka reseptit uusi. Suuri kiitos hänelle. Jos vain Kela, Valvira ja Fimea malttavat antaa lääkärien tehdä työnsä rauhassa, uusimisen pitäisi onnistua jatkossakin.

15.2.2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma kannabiksen käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin (2018/2775(RSP))

Keskiviikko 13. helmikuuta 2019 - Strasbourg

Kannabiksen käyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin


Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan,

– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kannabiksen käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin (O-000122/2018 – B8‑0001/2019),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että kannabiskasvissa on yli 480 yhdistettä, joihin kuuluu yli 100 kannabinoidia, jotka muodostuvat sekä psykoaktiivisista että muista yhdisteistä; toteaa, että monia kannabiskasvin yhdisteistä esiintyy vain kannabiksessa;

B. toteaa, että delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC) ja kannabidioli (CBD) ovat tunnetuimpia kannabiksesta löydettyjä kannabinoideja ja että THC on kannabiksen tärkein psykoaktiivinen ja riippuvuutta aiheuttava aine, kun taas CBD:llä ei ole huumaavia eikä riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia;

C. toteaa, että kannabiskasvi koostuu lukuisista muista kannabinoideista, kuten kannabikromeenista, kannabinolista, kannabidiolihaposta, kannabigerolista ja tetrahydrokannabivarolista, joilla voi olla hermojärjestelmää suojaavia vaikutuksia ja jotka voivat osaltaan vähentää potilaiden tiettyjä oireita, kuten kroonista kipua, tulehdusta ja bakteeri-infektioita, ja stimuloida luiden kasvua;

D. toteaa, että lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävistä kannabiksesta saatavista valmisteista käytetään yleisesti nimitystä ”lääkekannabis”; toteaa, että tämä termi on oikeudellisesta näkökulmasta pitkälti määrittelemätön ja edelleen monimerkityksinen ja tulkinnalle avoin; toteaa, että termi ”lääkekannabis” olisi erotettava kannabispohjaisista lääkkeistä, joista on tehty kliiniset tutkimukset ja jotka on laillisesti hyväksytty;

E. toteaa, etteivät YK:n yleissopimukset ja kansainvälinen oikeus estä kannabiksen tai kannabispohjaisten valmisteiden käyttöä lääkkeinä tiettyjen sairauksien hoidossa;

F. toteaa, että unionin jäsenvaltioilla on hyvin erilaiset lähestymistavat kannabislainsäädäntöön, myös lainsäädäntöön, joka koskee lääkekannabista, kuten esimerkiksi THC:n ja CBD:n sallittuja enimmäispitoisuuksia, ja että tämä voi aiheuttaa vaikeuksia maille, joissa sovelletaan tiukempaa lähestymistapaa;

G. toteaa, ettei yksikään unionin jäsenvaltio salli kannabiksen polttamista lääkinnällisiin tarkoituksiin eikä mikään jäsenvaltio salli kannabiksen kotikasvatusta lääkinnällisiin tarkoituksiin;

H. toteaa, että lääkekannabista koskeva poliittinen tilanne kehittyy unionissa ja koko maailmassa; toteaa, että kannabiksen eri käyttötarkoituksiin liittyy edelleen väärinkäsityksiä jopa kansallisten viranomaisten parissa ja että usein sotketaan toisiinsa kannabiksen laillistaminen viihdekäyttöön ja se, että on tarpeen mahdollistaa kaikille sitä tarvitseville potilaille lääkekannabiksen turvallinen ja laillinen käyttö;

I. ottaa huomioon, että kannabiksen käyttö voi aiheuttaa yleisesti riippuvuutta sekä merkittäviä sosiaalisia ja terveysongelmia; katsoo, että tästä syystä riippuvuuden ehkäiseminen, seuranta ja laittoman toiminnan torjuminen ovat edelleen välttämättömiä erityisesti siinä tapauksessa, että lääkekannabista käytetään suuressa mittakaavassa;

J. toteaa, ettei Euroopan lääkeviraston keskitetyllä lupamenettelyllä ollut vielä kesäkuussa 2018 hyväksytty yhtään kannabispohjaista lääkettä ja että tässä menettelyssä oli käsiteltävänä vain yksi tällainen tuote;

K. toteaa, että vastavuoroisella tunnustamismenettelyllä on toistaiseksi hyväksytty vain yksi kannabispohjainen lääke ja se on saanut myyntiluvan 17 jäsenvaltiossa multippeliskleroosin aiheuttaman spastisuuden hoitoon;

L. toteaa, että lääkekannabista käsittelevä tämänhetkinen tieteellinen materiaali antaa ratkaisevia ja merkittäviä todisteita siitä, että kannabiksella ja kannabinoideilla on terapeuttisia vaikutuksia esimerkiksi hoidettaessa aikuisten kroonista kipua (esim. syöpätautitapausten yhteydessä), pahoinvointia estävänä lääkkeenä kemoterapian aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun hoidossa sekä multippeliskleroosiin liittyvien potilaiden raportoimien spastisuusoireiden lieventämisessä ja että ne ovat tehokkaita ahdistushäiriöistä, posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja masennuksesta kärsivien potilaiden hoidossa;

M. toteaa, että on todisteita siitä, että kannabis tai kannabinoidit voivat olla tehokkaita ruokahalun parantamisessa ja painonmenetyksen estämisessä hivin/aidsin yhteydessä ja että ne voivat helpottaa mielenterveyden häiriöitä, kuten psykoosia ja Touretten oireyhtymää, ja lieventää epilepsian sekä Alzheimerin taudin, niveltulehduksen, astman, syövän, Crohnin taudin ja glaukooman oireita ja pienentää liikalihavuuden ja diabeteksen riskiä ja lievittää kuukautiskipuja;

N. toteaa, että virallisia tietoja lääkekannabiksen tutkimuksesta ja tutkimuksen rahoituksesta on hyvin vähän; toteaa, että lääkekannabiksen tutkimus ei ole saanut lainkaan suoraa tukea unionin nykyisestä tutkimusohjelmasta eikä lääkekannabista koskevia tutkimushankkeita jäsenvaltioissa juuri koordinoida;

O. toteaa, että EU:n huumausainestrategian (2013–2020) täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä pantiin merkille, että monet sidosryhmät olivat tuoneet esiin kannabispolitiikan uusia suuntauksia koskevan keskustelun puutteen, ja tämä oli yksi useimmin mainituista kysymyksistä selvitettäessä, mitkä kysymykset olivat jääneet strategiassa huomiotta;

P. toteaa, että THC:tä, CBD:tä ja muita kannabiskasvin sisältämiä kannabinoideja sisältävien lääkkeiden etiketeille ja merkinnöille ei ole yhdenmukaista standardointijärjestelmää;

Q. toteaa, että THC:tä ja CBD:tä sisältävien lääkevalmisteiden vaikutuksesta ei ole saatavilla luotettavaa tietoa unionin jäsenvaltioiden terveydenhoitohenkilöstölle, kuten lääketieteen opiskelijoille, lääkäreille, farmaseuteille ja psykiatreille, eikä siitä ole saatavilla myöskään tietoa ja varoituksia nuorille tai äitiyttä suunnitteleville naisille;

R. toteaa, että kannabispohjaisten lääkkeiden markkinoinnista ei ole olemassa unionin sisäistä sääntelyä;

1. kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia työskentelemään yhdessä laatiakseen lääkekannabiksen oikeudellisen määritelmän ja tehdäkseen selvän eron Euroopan lääkeviraston tai muiden sääntelyviranomaisten hyväksymien kannabispohjaisten lääkkeiden, lääkekannabiksen, jonka tukena ei ole kliinisiä tutkimuksia, ja toisaalta kannabiksen muun käytön (esim. viihdekäytön ja teollisen käytön) välillä;

2. katsoo, että kannabispohjaisten lääkkeiden mahdollisia etuja ja kannabista yleensä koskevaan tutkimukseen ei ole osoitettu riittävästi varoja ja kysymystä olisi käsiteltävä asianmukaisesti seuraavassa 9. puiteohjelmassa ja kansallisissa tutkimusohjelmissa, jotta voidaan tutkia esimerkiksi THC:n, CBD:n ja muiden kannabinoidien mahdollisia lääkinnällisiä käyttötarkoituksia sekä niiden vaikutusta ihmiskehoon, mukaan luettuna kannabiksen alkuperäistarkoituksesta poikkeaviin lääkemääräyksiin liittyvistä kokemuksista saadut opit;

3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään sääntelyyn, rahoitukseen ja kulttuuriin liittyviä esteitä, jotka haittaavat kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin ja kannabista yleensä koskevaa tieteellistä tutkimusta; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään tarvittavat olosuhteet, jotka mahdollistavat luotettavat ja riippumattomat laaja-alaiset tieteelliset tutkimukset kannabiksen käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin;

4. kehottaa komissiota määrittämään kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin koskevan tutkimuksen ensisijaiset painopisteet yhteisymmärryksessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja kehottaa hyödyntämään muissa maissa tehtyä uraauurtavaa tutkimusta ja keskittymään aloille, joilla voidaan saada eniten lisäarvoa;

5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisää tutkimuksia ja edistämään innovointia, joka liittyy kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin koskeviin hankkeisiin;

6. kehottaa komissiota kehittämään kattavan strategian, jonka avulla voidaan varmistaa kannabiksesta saatavien tuotteiden riippumattoman tutkimuksen, kehittämisen, lupamenettelyjen, markkinoinnin, lääkevalvonnan sekä väärinkäytön estämisen tiukimmat mahdolliset normit; korostaa tarvetta standardoida ja yhdenmukaistaa kannabispohjaisia lääkkeitä sisältäviä valmisteita;

7. pitää tärkeänä, että lääkekannabista koskevissa EU:n tulevissa toimissa tehdään tiivistä yhteistyötä ja koordinoidaan toimia Maailman terveysjärjestön kanssa;

8. kehottaa komissiota perustamaan verkoston, jonka avulla voidaan yhdistää Euroopan lääkevirasto (EMA), Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA) sekä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, potilasjärjestöt, kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet, kuluttajajärjestöt, terveydenhuollon ammattilaiset ja kansalaisjärjestöt sekä muut olennaiset sidosryhmät, jotta voidaan varmistaa kannabispohjaisia lääkkeitä koskevan strategian tehokas täytäntöönpano;

9. kehottaa jäsenvaltioita antamaan lääketieteen alan ammattilaisille asianmukaista lääketieteellistä koulutusta ja lisäämään riippumattomaan ja laaja-alaiseen tutkimukseen perustuvaa tietämystä lääkekannabiksesta; kehottaa jäsenvaltioita myös antamaan lääkäreille mahdollisuuden käyttää vapaasti ammatillista harkintaansa laillisesti hyväksyttyjen kannabispohjaisten lääkkeiden määräämisessä potilaille, joiden sairauksien hoitoon niitä voidaan käyttää, ja kehottaa sallimaan sen, että farmaseutit voivat toimittaa tällaisilla resepteillä määrätyt lääkkeet laillisesti; korostaa tarvetta antaa koulutusta ja riippumattoman tieteellisen tutkimuksen tutkimustietoja kaikelle lääketieteen alan henkilöstölle, kuten lääketieteen opiskelijoille, lääkäreille ja farmaseuteille;

10. kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan parantaa kannabispohjaisten lääkkeiden yhtäläistä saatavuutta ja varmistaa, että jos ne ovat sallittuja, ne kuuluvat konkreettisiin sairauksiin vaikuttavina lääkkeinä sairausvakuutuksen piiriin samalla tavoin kuin muutkin lääkkeet; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan potilaille turvallisen ja yhtäläisen valikoiman erityyppisiä kannabispohjaisia lääkkeitä ja varmistamaan, että erikoistuneet lääketieteen alan ammattilaiset seuraavat potilaita näiden hoidon aikana;

11. painottaa, että sen varmistamiseksi, että potilaat saavat oikeaa hoitoa, joka on tapauskohtaista ja jossa huomioidaan heidän yksilölliset tarpeensa potilaina, jotka kärsivät yhdestä tai useammista sairauksista, on olennaisen tärkeää taata, että potilaille annetaan kattavat tiedot annettavassa lääkityksessä käytettävien kasvilajikkeiden kaikista ominaisuuksista; toteaa, että tällainen tieto antaisi potilaille ja lääkäreille mahdollisuuden käyttää lääkitystä, jonka yhteydessä otetaan huomioon potilaan kokonaisvaltaiset tarpeet ja niitä vastaava hoito;

12. kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen kannabispohjaisten lääkkeiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöään, jos tieteellisissä tutkimuksissa osoitetaan, että samaa myönteistä vaikutusta ei voida saada aikaan käyttämällä tavanomaisia lääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta;

13. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kannabispohjaisten lääkkeiden riittävän saannin niin, että todellisiin tarpeisiin voidaan vastata kansallisia lääketieteellisiä normeja vastaavalla tuotannolla tai mahdollisesti kansallisia vaatimuksia vastaavien kannabispohjaisten lääkkeiden tuonnin avulla;

14. kehottaa komissiota työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa sen takaamiseksi, että turvallinen ja valvottu lääkinnällisiin tarkoituksiin käytetty kannabis voi olla peräisin ainoastaan sellaisista kannabisvalmisteista, jotka ovat käyneet läpi kliiniset tutkimukset, sääntelyn mukaisen arvioinnin ja hyväksynnän;

15. kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että lääkekannabiksen tutkimus ja käyttö unionissa ei suosi millään tavalla rikollisia huumausaineverkostoja tai edesauta niiden laajenemista;

16. korostaa, että kannabispohjaisia lääkkeitä koskeva kattava ja todisteisiin perustuva sääntely merkitsisi lisäresursseja viranomaisille, rajoittaisi laittomia markkinoita, takaisi tuotteiden laadun ja asianmukaiset merkinnät, mikä auttaisi valvomaan myyntipisteitä, rajoittaisi näiden aineiden päätymistä alaikäisten käsiin ja antaisi potilaille oikeusvarmuuden ja turvallisen keinon käyttää kannabista lääkkeenä niin, että erityistä varovaisuutta noudatettaisiin nuorten sekä raskaana olevien naisten suhteen;

17. korostaa, että alaikäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien riippuvuuden tiukka torjunta on aina sisällytettävä kaikkiin sääntelykehyksiin;

18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

Lähde: Euroopan parlamentti. Korostukset minun tekemiäni.

Toivottavasti tämä päätöslauselma otetaan myös Suomessa huomioon ja mieluiten nopeasti. Omien lääkekannabisreseptieni tulevaisuus on yhä epävarma (katso blogikirjoitus Juuri nyt: Lääkekannabiksen alasajo Suomessa).