”vieläkin ok, juoksen 1,5” ... ”2 kilometriä olisi jotain” ... ”nilkka ok, kokeilen vielä parisataa metriä lisää” ... ”jo 3 kilometriä, vähän sattuu mutta ei se haittaa”
Juoksin yhteensä 3,6 kilometriä yhteen menoon. Näin pitkää matkaa en ole ainakaan intin jälkeen kertajuoksuna juossut, enkä ole ihan varma olenko juossut sielläkään tai koko elämäni aikana.
Vasen nilkka kesti, mutta oikea polvi kipeytyi. Varoin vasenta nilkkaa juoksun aikana niin, että painoa tuli enemmän oikealle jalalle. Tiistaina polvi oli kipeä, keskiviikkona jo parempi ja yritin vetreyttää sitä hölkällä, sain juostua kaksi 300 metrin pätkää, mutta polvi äityi niistä vielä huonommaksi. Olen siitä asti ollut juoksutauolla, mutta silti kävellyt joka päivä - viime viikollakin tuli kävelyä yli 40 kilometriä tuon 4,2 kilometrin (3,6+0,3+0,3 km) juoksun lisäksi. Hiljalleen jalka rupeaa olemaan parempi ja luultavasti jo myöhemmin tällä viikolla uskallan sitä taas juoksunkin merkeissä kokeilla.
That day, for no particular reason, I decided to go for a little run. So I ran to the end of the road. And when I got there, I thought maybe I'd run to the end of town. And when I got there, I thought maybe I'd just run across Greenbow County. And I figured, since I run this far, maybe I'd just run across the great state of Alabama. And that's what I did. I ran clear across Alabama. For no particular reason I just kept on going. I ran clear to the ocean. And when I got there, I figured, since I'd gone this far, I might as well turn around, just keep on going. When I got to another ocean, I figured, since I'd gone this far, I might as well just turn back, keep right on going.
-Forrest Gump
-Forrest Gump
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Wou! Run, Forrest, run! :) Hieno saavutus -taas! Mutta varothan rikkomasta itseäs liikaa. Riko mieluummin vaan niitä ennätyksiä samaan sergeibubkamaiseen tahtiin :)
Lähetä kommentti