Hellettä ja kuntoilua

Viime viikolla oli mukavia helteitä, onneksi lääkekannabis parantaa huonontuneen lämmönsietokykyni lähes ennalleen ja voin lukea itseni taas helteestä nauttijoiden ryhmään. Myös kuntoilut sujuvat helteellä ja jopa auttavat paremmin kestämään kuumuutta: viime viikolla tein normaaliin tapaan kolmena päivänä kuntosalin, juoksin yhteensä 9,4 kilometriä ja pyöräilin 166 kilometriä.

En juossut enää sunnuntaina; osaatko selvittää, kuinka paljon juoksin lauantaina?-)

Kuntoilua

Kuntosalilla olen jatkanut painojen lisäämistä, nyt esimerkiksi penkkipunnerrustanko painaa jo 48 kiloa (viimeksi kirjoitin blogiin lisätessäni painon 29 kiloon) ja jalkaliikkeille on 24 kiloa (ennen tätä oli 17 kiloa). Vedin myös leuanvetoennätyksen viime lauantaina: 20 leukaa. Alkuperäinen tavoitteeni oli vetää 20 leukaa tämän vuoden loppuun mennessä.



Pyöräilykausikin on lähtenyt mukavasti käyntiin: toukokuussa kilometrejä kertyi 350. Oikea jalkani on vaivannut kävellessä puolitoista kuukautta, mutta alkaa olla nyt toipunut. Eilen kokeilin jalan kestävyyttä kunnolla pitkästä aikaa: juoksin 2,4 kilometrin lenkin yhteen menoon. Hitaasti ja varoen, hyvin tuntui sujuvan, ja jalka on vain hieman kipeämpi tänään. Huomenna näkee paremmin, miten jalka toipuu.

Jalka toipumassa

Vapun aikoihin oikea jalkani, pääosin nilkka, oli niin kipeä, että pystyin kävelemään vain kepin kanssa maksimissaan noin kilometrin, katso blogiartikkeli ”Jalka ei kestänyt”. Kävelyitä piti karsia, jotta jalan toipuminen olisi nopeampaa, ja tilalle otin pyöräilyn. Toukokuun ensimmäisellä viikolla pyöräilin 84 kilometriä.

Viime viikolla jalka rupesi olemaan jo paremmassa kunnossa ja kävelin taas yli 30 kilometrin viikkomatkan, minkä lisäksi pyöräilin runsaasti. Perjantai 13. päivä toukokuuta oli ennätyspyöräilypäivä: pyöräilin 11 kilometrin lenkin neljään kertaan päivän aikana, yhteensä matkassa yli maratonin. Pyöräilykilometrejä tuli viime viikon aikana 103, satanen rikki siis.

Jalka ei kestänyt

Päivittäisten kävelyiden aloittaminen vuonna 2009 oli haaste sekä yleisen jaksamisen kannalta että jalkojen kipujen vuoksi. Jaloissa on ollut ja on monenlaisia kipuja, joita pitää sietää kävellessä ja tietysti myös juoksuyritysteni aikana. Tämä on tehnyt vaikeaksi arvioida jalkojen kestävyyttä varsinkin juostessa - onko ”juuri tämä kipu” varoitusmerkki liiasta rasituksesta tai jostain viasta, vaiko vain ”normaalia kipua”. Yhtälöä hankaloittaa myös lihasten spastisuus (lisääntynyt lihasjäykkyys) ja sen tuomat lisäkivut jaloissa.

Erityisesti oikean jalkani nilkassa ja polvessa oli huhtikuun ajan kipua. Kipu ei ollut niin kovaa ja pistävää kuin vasemmassa jalassani oli vuoden alkupuolella, joten jätin sen osin huomioimatta. Toissa viikolla kävelin vielä yli maratonin, mutta viime viikolla kävely meni jo niin nilkuttamiseksi ja jalka kipeäksi varata painoa, että olin pari päivää täysin kävelemättä. Pahinta tässä ei ole ollut kipu, vaan se, että ei päässyt kävelylle. Lauantaina ja sunnuntaina otin avuksi ”kättä pidempää”, jotta pääsin edes lyhyille kilometrin kävelyille. Tämä oli iso askel minulle: ensimmäinen apuvälineeni, keppi.

Never give up!

永不放弃

Kävelyä korvasin viime viikolla lihaskuntoharjoittelulla (kovat kuntosalit ja lisäksi mm. punnerruksia), ja eilen kävin kahdella reilun 10 kilometrin pyörälenkillä, yhteensä pyöräilyä siis yli 20 kilometriä. Illalla katselin noin tunnin kestäneen live chatin Yhdysvaltain länsirannikolta aiheesta MS ja liikunta, mutta mitään itselleni uutta ei varsinaisesti tullut esiin.

Tänä vuonna jaloilla kuljettuja kilometrejä on ehtinyt kertyä yli 750, joista reilut 65 kilometriä on juoksua. Nyt jalan toipumista odotellessa, sillä välin mm. kohta taas 1,5 tunnin kuntosali. :)