Aloittaessani säännöllisiä kävelyitä vuonna 2009 minulla oli tasapainoaistissa, asentotunnossa ja asentoa korjaavissa lihaksissa kaikissa jotain pientä häikkää, mikä ilmeni tasapainohäiriöinä. Vartalon toispuoleisuus vasemman puolen ollessa puutunut ei auta asiaa. Kävellessä saattoi joskus alkaa ”vetää” toiseen laitaan tietä, vähän kuin joku olisi kallistanut maanpintaa. Monelle tällainen ilmiö voi olla tuttu humalatilasta. Ilmiö oli onneksi lievä, ”ei montaa olutta”, ettei sentään ojaan kävellyt, kunhan piti silmänsä auki ja katseen tiessä.
Jatkoin päivittäisiä kävelyitä ja tasapainokin tuntui paranevan hiljalleen. Viime vuoden loppupuolella keksin uuden hauskan tasapaino- ja asentotuntoaistia kehittävän harjoituksen: kävellessäni varmasti tyhjällä kävelytien osuudella suljin silmäni ja jatkoin kävelyä. Aluksi yhden askelparin, minkä jälkeen avasin silmät. Kun tämä sujui, kasvatin matkaa. Harjoitusmahdollisuuksia on kyllä riittänyt, olen kävellyt keskimäärin yli 6 kilometriä päivässä.
Pisimmillään olen tähän mennessä uskaltanut kävellä reilut 20 askelparia silmät kiinni (ja pysynyt tiellä), se on minun askelmitallani yli 30 metriä. Kävelyssäni harvoin enää näkee tasapaino-ongelmia niin kuin 1,5 vuotta sitten.
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia
Lähetä kommentti