Pykii, pykii

Heinäkuun alkupuolella jokin pöpö iski kurkkuun ja keuhkoihini. Lähes parannuin, aloitin varovasti kuntoilut, mutta sitten tauti iski taas. Ja samalla kaavalla kolmannenkin kerran.

Ajattelin jo parantuneeni, mutta sitten 300 mg Voxran ja 15 mg mirtatsapiinin yhdistelmä pari viikkoa sitä syötyäni alkoi kuivattaa suuta. Ja kohta tulikin kurkku taas kipeäksi ja siitä lähti sairastamisen neljäs aalto, tällä kertaa vain kurkussa. Mutta nyt jo pari viikkoa muhinut.

Valdoxan

Mirtatsapiini ei enää nukuttanut niin hyvin kuin aiemmin, 300 mg Voxra lisäkevensi turhan paljon yöunia ja lisäksi suun kuivuminen oli tullut ongelmaksi. Lääkärikäynnillä Voxra vaihdettiin taas 150 mg annokseen, ja mirtatsapiini tauolle (tai pois) ja sen tilalle yöunia tukemaan Valdoxan (agomelatiini 25 mg).

Nyt on viisi Valdoxan-yötä takana. Lääke kyllä jossain määrin nukuttaa, mutta luultavasti on liian aikaista sanoa, kuinka hyvin se lopulta toimii. Toivon kyllä todella, että lääke vielä antaisi hyvät yöunet. Mirtatsapiini tuntui jotenkin päivälläkin viiraavan päätä, ehkä sillä oli myös päivällä jotain väsyttävää vaikutusta. Valdoxanista ei ole tullut mitään sivuoireita (kop kop), ja aamut tuntuvat helpommilta kuin "mirtatsapiiniyön" jälkeen.

Mieliala on kurkkukivusta huolimatta ollut ihan kohtuullinen. Fatiikki on vähentynyt, kognitio pelaa: olen tehnyt ja kirjoitellut runsaasti juttuja uuteen Blogger-ohjelmointiblogiini. Kuntoilun kanssa otan nyt todella varovasti, eli käytännössä ei kuntosalia, olen käynyt vain kävelyillä. Kun saisi tämän keuhko-/kurkkutautikierteen nyt katkaistua ja kuntoilut takaisin mukaan arkeen, niin siitä saisi vielä mielialaan lisäpotkua ja kuntoa taas kohennettua.

Sähkötkin pykii

Juuri kun olin aikeissa julkaista tämän jutun, katkesivat sähköt, ja ne ovat räpsyneet nyt puolen tunnin ajan useamman kerran päälle ja pois. Kiinteä internet-yhteys ei ole vieläkään herännyt henkiin, joten viimeistelen jutun kannettavalla koneellani ja nettitikkuyhteydellä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."