Yksi ”tik” kerrallaan

Viime vuonna päätin kävellä 2010 kilometriä, mikä onnistui, ja matkaa kertyi lopulta reilusti enemmänkin. ”Miten ihmeessä pystyit siihen?” minulta on kysytty. Vastaukseksi sopii Catherine Pulsiferin kertomus kellosta:

Eräs hyvä kello tikitti ja tikitti vuodesta toiseen ja näytti aina oikeaa aikaa. Eräänä päivänä se alkoi miettiä, kuinka monta kertaa sen täytyy tikittää vuodessa. Se laski yhteen sekunnit ja sai tulokseksi 31 536 000 kertaa vuodessa.

Kello tuli epätoivoiseksi. ”En kerta kaikkiaan pysty siihen, tuo on kyllä liikaa”, se sanoi. Niinpä se lakkasi tikittämästä. Mutta sitten joku muistutti kelloa, ettei sen tarvitse tikittää kaikkia 31 536 000 sekuntia kerralla, riittää, kun tikittää yhden sekunnin kerrallaan. Kello tajusi asian - ja alkoi taas tikittää.

Kun asetat tavoitteita ja pyrit niitä kohti, muista, että koko matkaa ei voi taittaa kerralla. Kun päämäärä tuntuu olevan epätoivoisen kaukana, muista kello ja sekuntien määrä - tee vähän joka päivä, ja ajan myötä pääset tavoitteeseesi. Usko minua, päämääräsi saavuttaminen on sen arvoista!

Kello hiljaiseksi

MS-taudista johtuen keskittyminen voi olla normaalia vaikeampaa, mikäli on ulkoisia häiriötekijöitä. Keittiön kellon sekuntiviisarin raksutus on jo pitkään ajoittain häirinnyt pianonsoiton harjoittelua.

Välillä olen ottanut kellon seinältä ja vienyt toiseen huoneeseen oven taakse harjoittelun ajaksi, mikä on melko työlästä. Harkitsin jo digitaalisen kellon ostoa, mutta sitten keksin kokeilla, irtoaako sekuntiviisari kellosta helposti, ja sehän lähti irti suoraan nostamalla (kuten useissa kelloissa). Ja kello muuttui lähes äänettömäksi :)