Mielialojen vuoristorataa

Olen nyt syönyt masennukseeni suurempaa eli 300 mg annosta Voxraa (bupropioni) reilut kolme viikkoa. Tämän lisäksi olen (keväästä asti) syönyt mirtatsapiinia 7,5–15 mg iltaisin. Yöuneni ovat olleet huonot ja liian lyhyet jo yli kymmenen vuotta, mutta mirtatsapiinilla olen vihdoin saanut nukuttua, ja ilman, että päivälläkin olisi pöhnäinen olo. Kun Voxran annos oli 150 mg, söin mirtatsapiinia puolikkaan eli 7,5 mg. Voxran 300 mg annoksella yöunet kevenivät jonkin verran, ja näyttäisi siltä, että 15 mg mirtatsapiinia on nyt parempi kuin 7,5 mg.

Tilanne on kehittynyt sen verran, että mielialat vaihtelevat melko voimakkaasti päivästä ja hetkestä toiseen. Välillä on ihan hyvä olla ja löytyy uskoa tulevaisuuteen, välillä taas epätoivo lyö pahat masennusolot päälle. Onneksi sentään on jo niitä hyviäkin hetkiä, se auttaa jaksamaan huonojen yli. Aiemmin kun oli pelkkää synkkyyttä.

Blogin muuttaminen tänne uuteen paikkaan mielestäni osoittaa, että välillä sitä taas jaksaa jotain, kognitiivisestikin vaativaa. Pahimmissa masennuksissa ei minkäänlaiset nettijutut jaksaneet kiinnostaa yhtään.

Vaikka mielialat eivät olekaan vielä kovin vakaat ja välillä masentaa kovasti, on Voxra erityisesti 300 mg annoksella auttanut minulla MS-taudin fatiikkiin. MS-taudin fatiikki ja masennus ovatkin toisiinsa yhteydessä, ks. esim. tutkimus Fatigue in multiple sclerosis and its relationship to depression and neurologic disability. Ainoa negatiivinen sivuvaikutus Voxra-lääkkeessä (300 mg annoksella) on ollut yöunien hienoinen keveneminen, muuten se on sopinut minulle oikein hyvin.

Nyt yritän, yhä masennustoipilaana, kerätä voimia, elää hetkessä, välttää stressiä, soveltaa positiivista ajattelua ja pitää itseäni kunnossa. Vakaampia aikoja odottaen.