16.3.2016

Kalson päiväuni: lääkekannabiksen sopivuuden arviointi

”Olet siis joskus juonut alkoholia? Valitettavasti et voi saada Sativexia.”

Eija Kalso
on jälleen kirjoittanut lääkekannabiksesta harhaanjohtavasti ja potilaiden kannalta haitallisesti. Tällä kertaa kyseessä on Lääkärilehdessä julkaistu katsausartikkeli Kannabistako ki­pu­lääk­keek­si?, jossa kirjoittajina Kalson lisäksi ovat A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki sekä Fimean lääkevalmisteiden arvioinnin johtaja Erkki Palva. Kalso ja kumppanit antavat tällä kertaa mielikuvitustensa laukata niin, että lopputulos naurattaisi, jos asia ei olisi niin vakava. Harhaan johdetaan tällä kertaa erityisesti lääkäreitä, joiden ammattilehdessä artikkeli on julkaistu.

Heti ingressissä lyödään kortit pöytään: kannabis on turha minkään kiputilan hoidossa ja hoitoon liittyy merkittäviä riskejä erityisesti pitkään käytettäessä. Artikkeli ei kerro, mitä nämä pitkä­aikais­käytön riskit ovat, vaikka niihin viitataan vielä neljään kertaan myöhemmin artikkelissa.
Tut­ki­mus­näyt­tö ei tois­tai­sek­si tue kan­na­bik­sen käyt­töä min­kään ki­pu­ti­lan hoi­dos­sa. Kan­na­bik­ses­ta hyö­tyy vain pie­ni osa ki­pu­po­ti­lais­ta, ja hoi­toon liit­tyy mer­kit­tä­viä ris­ke­jä eri­tyi­ses­ti pit­kään käy­tet­täes­sä.

Tutkimuksia kannabiksen käytöstä erilaisissa kiputiloissa kyllä löytyy, mutta ns. kolmannen vaiheen tutkimuksia löytyy lähinnä Sativex-suusuihkeesta, jolla on taustalla Sativexin kehittänyt lääkeyhtiö GW Pharmaceuticals tutkimuksia rahoittamassa. Kannabis­kukinnon tutkimiseen ei lääkeyhtiöillä ole intressejä. Eija Kalso hyväksyy vain kolmannen vaiheen tutkimukset, muita ei ole olemassa.

Lue tästä lisätietoa lääketutkimusten vaiheista.

Varsinainen ”helmi” löytyy kohdasta Potilaiden arviointi ja seuranta. Tässä vaiheessa artikkelia kukintomuotoinen lääkekannabis on jo rajattu vaihtoehdoista pois, koska sillä ei ole tehty yhtään mitään kunnon tutkimuksia koskaan. Niinpä niin. Jäljellä on vain nabiksimoli eli Sativex.
Na­bik­si­mo­lin so­pi­vuus MS-tau­tiin liit­ty­vän spas­ti­suu­den hoi­toon ar­vioi­daan neu­ro­lo­gian yk­si­köis­sä, jois­sa pi­täi­si ol­la val­miu­det mo­nia­lai­seen ar­vioon (tau­luk­ko 6). Ki­vun hoi­don ar­viot tu­lee teh­dä vain ylio­pis­to­sai­raa­loi­den mo­nia­lai­sil­la ki­puk­li­ni­koil­la, jot­ka pys­ty­vät ot­ta­maan kantaa po­ti­laan mui­hin hoi­to­mah­dol­li­suuk­siin ja kan­ta­maan vas­tuun po­ti­laan jat­ko­hoi­dos­ta.


Hei, nyt oikeasti! Eihän kukaan saa edes Sativexia, jos sopivuus arvioidaan näillä kriteereillä. Taulukkoa tarkemmin lukiessa heräsi kysymys, mitä myrkkyä tässä oikein aiotaan kokeilla.

  • Monialainen viiden asiantuntijan ryhmä selvittämässä, voidaanko Sativexia määrätä potilaalle 2–3 kuukauden arviointijaksolle! Varmaan tällaiseen on Suomessa halua eli myös varaa ryhtyä.
  • Aiempi huumaavien aineiden, kuten alkoholin tai nikotiinin käyttö, on pääsääntöisesti vasta-aihe. Kannabiksen aiempi käyttö on vasta-aihe.
  • Muita hoitoja ja lääkkeitä tulee kokeilla ennen lääkekannabista, ja kivun hoidossa tämä pitää sisällään opiaatit. Jos olet aiempi opiaattien käyttäjä, et voi saada lääke­kannabista. Mitäs läksit, kikkeliskokkelis.

Huolestuttavaksi asian tekee se, että yksi artikkelin kirjoittajista on Erkki Palva Fimeasta. Jos lääkäri nyt harkitsee kannabislääkitystä potilaalleen ja lisätietoja etsiessään lukee tämän katsaus­artikkelin, saattaa hän luulla, että taulukko 6:n mukainen arviointi on Fimean vaatimus erityislupaa myönnettäessä. Näin asia ei suinkaan ole. Myyntiluvallinen Sativex, jonka sopivuuden arviointiin taulukko 6 on viisaat päät yhteen lyöden laadittu, ei edes tarvitse Fimean erityislupaa. Myöskään erityisluvallisiin kannabis­kukinto­valmisteisiin, kuten Bedrocan, ei tällä hetkellä vaadita näitä kriteerejä ja toivottavasti ei jatkossakaan. Silloin lääkekannabista ei Suomessa saisi enää kukaan.

Tämä ”katsausartikkeli” on hysteeristä vainoharhaisuutta lääkekannabiksen vaarallisuudesta ja lääkärien johtamista harhaan. Eija Kalson ristiretki jatkuu, ja potilaat kärsivät.

Parahin Eija Kalso, lääkekannabis auttaa minulla MS-taudin hermokipuihin. Kun käytän sitä säännöllisesti, viiltävät hermokivut pysyvät kokonaan poissa. Lääkekannabis auttaa minulla myös muihin MS-tautini oireisiin, mm. jatkuvaan pahoinvointiin sekä lihasjäykkyyteen. Olen käyttänyt lääkekannabista yli viisi vuotta enkä ole havainnut haittoja pitkäaikaiskäytössä, vointini on kohentunut ja käytettävä annos pienentynyt. Ai niin, minähän olen vain potilas enkä kolmannen vaiheen lääketutkimus. Potilasta ei tarvitse kuunnella.

Missä ovat potilaan oikeudet?
[Piilota kommentit] - [Näytä kommentit]
Yksittäisen kommentin klikkaus piilottaa/näyttää sen tekstin

7 kommenttia:

Polgara kirjoitti... [vastaa]

Niistä muista kokeiluista, kuten jo osasta twiittasin. Itse olin ns. kipukuntoutusjaksoilla (5 x 4 vrk). Psykologin vaihtoehtoiset menetelmät olivat meditointi, ajatusten keskittäminen muuhun, käyttäytymisterapia, harrastukset ja liikunta. No, jep. Kyllä minä olen jkv meditoinut, mutta ei se näihin kipuihin enää toimi, pieneen kolotukseen varpaassa ehkä, joskus. Muuten harrastuksia on melko mahdoton lisätä; luen, kirjoitan jne. Ei harrastelu kipuihin vaikuta, vaikka miten niihin paneutuu. Toki ne ovat tärkeitä siksi, ettei jää vain miettimään - mutta hoitokeino? Onhan se tosiaan vaihtoehtoinen opiaatteihin verrattuna! Ja liikunta: minulla se pahentaa sekä moninivelrikkokipuja että fibromyalgiaa todella paljon. Jos käyn (terveempänä eli 1.5 v. sitten) kaupassa, seuraava päivä on yhtä helvettiä. Joillekin se sopii, ei minulle. Endorfiinit eivät meikäläisellä pelaa.
Sitten nämä muut vaihtoehtoiset keinot eli fysioakustinen tuoli (minusta ihan kamala), lämpöpeitto (se on ihan mukava, koska tarvitsen sitä muuten - kipuun ei vaikutusta), TENS (joillekin voi auttaa, ei minulla vaikka vanha lääkäri ehdotti kokeilemaan sitä jalat vedessä!!! :o). Lisäksi oli tarjolla erilaisia traktioita eli fysterppa veteli lujaa (ja sai aikaiseksi tuon 1.5 vuoden liikkumattomuuden, luunpala irtosi seilaamaan itsekseen), akupunktio (sekin mukavaa ja rentouttavaa täsmälleen sen keston ajan - olen käyttänyt tätä n. 20 kertaa, ei siis apua kipuun), hieronta (ei saisi ainakaan meikäläiselle käyttää joka paikkaan -> lihasten ja mahd. kalvojen tulehdus) jne. En nyt muista, olisiko tässä kaikki. Onhan näitä fysterpan ja psykon ehdotuksia musiikin kuuntelusta lukemiseen, jotka ovat siis jokapäiväistä toimintaa. En vain ymmärrä, mitä tekemistä niillä enää on minkään kivunhoidon kanssa. Selkeästi todettu, etteivät ne toimi, mutta.... argh.
Sorry tämä vuodatus, jos muistan lisää loistavia kivunhoitokeinoja (muu kuin kivunsiirto iskemällä lekalla varpaisiin), kirjoitan toki lisää. ;)

MS-potilas kirjoitti... [vastaa]

@Polgara
Kiitos kokemustesi jakamisesta. Aika hurjaa ja kurjaa on ollut. Eli noita tuollaisia keinoja sitten vielä tehostettaisiin ennen lääkekannabiksen (Sativexin) koejaksoa. Toivotaan, että potilas ei selviä hengissä?

Mitäköhän nuo lääkkeettömien hoitojen tehoa estävät sosiaaliset ongelmat, joiden kanssa sosiaalityöntekijä voi auttaa, mahtavat olla?

Polgara kirjoitti... [vastaa]

Tämä menee ihan veikkaamiseksi, mutta psykoa tavatessa tulivat esille mm. sosiaaliset kontaktit, läheisten tuki, vertaistuki jne. Eli niitä PITÄÄ olla ja niitä PITÄÄ hankkia. Ilmoitin, ettei käy näin antisosiaaliselle kuin minä. ;) Lisäksi oli jokunen istunto sos.hoitajan kanssa eli varmaan myös taloudellinen tilanne, asuminen ja liikkuminen sekä niiden erityistarpeet, mahd. kotiavun tarve (norm. apu, HKA, siivous tms.) apuvälineet ja niiden tarve, mahd. haettavat tuet, selvitys siitä mihin kaikkeen oikeastaan on oikeutettu (no tämä oli kyllä ihan hyödyllistä, jos ei olisi itse työskennellyt aiemmin noiden asioiden parissa itsekin) ym. Ja kyllä muuten kovasti tivattiin alkon käytöstä ja huimeista, kysyttiin olenko kokeillut kannabista...
Muuten Kalso ja Palva ovat sitä ikäluokkaa, joka joko peloteltiin kuoliaaksi sillä. että joku diileri piikittää väkisin hashista porttikongissa ja olet kiikissä loppuikäsi tai sitten syötetään vahingossa LSD:tä ja sekoat loppuiäksi. Ehkä he ovat tynnyrissä kasvatettuja, varakkaasta perheestä lähtöisin ja huumeet (!) olivat vain kurjalistolle tuttuja ja ongelma koko maailmalle (USA:sta lähtöisin oleva pelottelustrategia toimii). Hippivuosia nämä eivät itse ole kokeneet, korkeintaan inhonneet likaisia ja pelottavia pitkätukkia *tsihih*. Eli väitän, että heillä on omat traumansa aiheeseen, jonka he purkavat tällä tavalla. Tällä tavalla, koska pystyvät!

CBD-man kirjoitti... [vastaa]

MS-tautia +30v sairastanutta sukulaistani olen tässä nyt viimeisen viiden vuoden ajan pyrkinyt auttamaan, jotta hän saisi lääkettä riittävästi. Hänellä siis on resepti 1g/pv, mutta erinäisistä syistä johtuen hän joutui nyt vaihtamaan apteekkia, josta lääkkeensä hakee. Ja tästähän seurasikin sitten melkoinen byrokratiasota, jonka apteekkiväki kuitenkin kykeni hoitamaan - noh, muuten hyvä, mutta apteekin vaihto, ja ilmeisesti 2-3 sähköpostia/puhelua erinäisille tahoille (mm. fimealle) sai aikaan lääkkeen hinnassa lähes 100% nousun!!!! Eli hänelle maksaa gramma kannabista tällä hetkellä noin 30 euroa. Väitän, että mistäänpäin maailmaa, ei löydy yhtä kallista kannabiksen kukintoa - ei lääkinnällisiin, ei materialistisiin, eikä päihdyttäviin tarkoituksiin. Kunnolla tehty, paksu hamppuköysi lienee kalliimpaa :) Eli jotainhan tässä nyt on asialle tehtävä, että hänellä on varaa lääkettä käyttää käyttää.
Siispä tässä pohdiskelin vaihtoehtoja ja tuli mieleeni, että mahtaako sosiaalitoimisto tosiaan maksaa näitä lääkkeitä? Ainakin apteekin amfetamiinijohdannaiset lääkkeet sosiaalitoimi korvaa, joten ellei oltaisi suomessa, voitaisiin olettaa että varmasti näin toimitaan myös kannabistuotteiden kohdalla. Mutta kun täällähän sitä ollaan, niin tiedustelisiin ensin täältä, että onko kenellekään kokemusta sosiaalitoimen/virkailijoiden suhtautumisesta kyseiseen korvattavuuteen ja ylipäätänsä koko lääkkeeseen. Siitä syystä haluaisin vähän jotain esitietoa, että onko mitään järkeä, sillä tähän asti kaikki on hoidettu yksityiseltä, mutta yli 30vuotta edennyt ms-tauti on valitettasti jo siinä pisteessä, että potilas tarvitsee päivittäistä avustusta, ja kultalusikkaa ahterissa kun ei tietääkseni kenellekään suvussa ole, niin tiedustelisinkin, että tietääkö kukaan, miten kunnalisella puolella muuttuu suhtautuminen, jos potilas, joka on 30vuoden aikana testannut lähes koe-eläin-tyylillä kaikki mahdolliset lääkkeet betainterferonista lähtien ja saanut niistä kuulemani mukaan vain neutraaleja/negatiivisia vaikutuksia, meneekin ilmoittamaan kunnallisen puolen, häntä aina "hyvin hoitaneille" lääkärille käyttäneensä n. 5vuotta lääkekannabista reseptillä ja löytänyt ilmeisen huomattavaa parannusta elämänlaatuun, sekä spastisuuden häviämisen ja vieläpä jalkoihin, joista oli vuosia sitten sanottu, että kudokset ovat 100%varmasti mennyttä, olivatkin kudokset ilmeisesti heränneet uudelleen jonkin reseptorin voimasta, johon nyt voidaan melkolailla varmaksi sanoa, että reseptorien uudelleenherättelyyn tietyissä kehon osissa on vaikuttanut nimenomaan kannabis. 30 vuotta kemiallista paskaa pisti hänet huonoon kuntoon ja nyt 5v kannabista ja sairauden eteneminen on vähintäänkin hidastunut, ellei pysähtynyt ja siihen päälle todella kuolleiden kudosten elpyyntyminen.
Eli siis romaanin jälkeen takaisin itse kysymykseen näin selkeästi esitettynä (kiitos, jos jaksoit lukea näin pitkälle).
Kysymys kuuluu: A) korvaako kela/sosiaalitoimi ensinnäkään edes yhtään prosenttia tuollaisesta lääkkeestä, mihin joutuu erikoisluvat ja muut hakea? Eikös viime kädessä sosiaalitoimistolla ole velvollisuus ainakin suurin osa drugseista, maksaa, vaikka kuinka olisivat ihan "huuuuuumedrugseja" jos sairaalla ei ole varaa. B) voiko kukaan kertoa omia tai tuttujen kokemuksia, että miten kunnallisella puolella kannabikseen suhtaudutaan? Onko esim. mitään ikävänsuuntaista suhtautumis/käyttäytymis/päätöstentekomuutosta ollut havaittavissa lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä..?

Kiitos ja aurinkoista kesän jatkoa!

MS-potilas kirjoitti... [vastaa]

@CBD-man
Kiitos kun kerroit kokemuksia. Hienoa, että lääkekannabiksella eteneminen on hidastunut tai pysähtynyt, mutta meni kyllä törkeän hintaiseksi tuo lääkekannabis. Omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole sosiaalitoimen korvauksista, mutta aiemmin Turussa korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun, että myös lääkekannabis on korvattava kuten muutkin lääkkeet. Korvauksia sai jopa takautuvasti. Juttu: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/104722-750-%E2%82%ACkk-kannabislaakkeeseen-%E2%80%93-sossu-maksaa.

Anonyymi kirjoitti... [vastaa]

Apua miten järjetöntä tekstiä tulee taas ihmisiltä, joiden pitäisi auttaa toisia ihmisiä ammatikseen.

Lääkekannabiksen vasta-aiheista tuossa taulukossa: Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkitys vei työkyvyn, lukutaidon, elämänilon ja aiheutti jatkuvaa vapinaa. Lopetin lääkityksen kuuden vuoden jälkeen vähentämällä annosta noin puolen vuoden ajan. Lääkityksen lopetuksesta on yhdeksän vuotta. Nyt hoidan oireet kannabiksella.

Masennuskaudet ovat rajoittuneet pimeimpään talveen ja kevääseen. Yhtään päivää en ole masennuksen vuoksi ollut poissa töistä. Maniajaksoja ei ole esiintynyt, mutta huolehdin säännöllisestä unirytmistä silloinkin, kun ei väsyttäisi yhtään. Ehkä kyseessä on hypomaaninen hetki, mutta kierrettä ei synny kun nukun yöni rauhallisesti. Unilääke? Kannabis.

Olen huumerikollinen, mutta edellinen lääkitys olisi nopeasti johtanut itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Elämä ei tuntunut elämisen arvoiselta.

Allan White kirjoitti... [vastaa]

A review of the latest controlled clinical trials of cannabinoids (for the years 2010-14) was recently published a few weeks ago by the International Association for Cannabinoid Medicines (IACM).

Follow the link below to download the review by Grotenherman (IACM) and Hazekamp (Bedrocan):

http://cannabis-med.org/index.php?tpl=page&id=37&lng=en


Kalso and company try to pretend that these controlled studies do not exist... They continue to spread misinformation to marginalize users of cannabinoids and the doctors who treat those patients in Finland.

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...