”Vuosi 2010 oli kävelyn vuosi, vuonna 2011 yritän juosta?” pohdiskelin mielessäni.
Sekä jalkojen jaksamisen että hapenottokyvyn harjoittamiseen löytyi paras apu intervalliharjoittelusta, jossa juostaan ja kävellään vuorotellen. Kävelylenkeilläni aloin siis juosta lyhyitä pätkiä, joita pikkuhiljaa lisäsin ja pidensin.
Tulokset kasvavat aina alussa nopeasti ja ”nälkä” oli kova. Pohjakunto oli runsaan kävelyn johdosta hyvä, ja parin viikon lähes jokapäiväisen harjoittelun jälkeen juoksuintervallit olivat jo satoja metrejä ja myös keuhkot kestivät juoksemista. Jalat olivat kovin kipeät, mutta kipuja on ollut kävelyidenkin aikana, enkä osannut huolestua. Ja sitten eräänä aamuna juoksin ensimmäisen juoksulenkkini moneen vuoteen, 2 kilometriä. Se tuntui todella hienolta. Juoksun jälkeen jalat kipeytyivät edelleen, mutta ”kipu on vain heikkoutta, joka poistuu kehosta”...
”Päivä ilman juoksua, eiköhän se siitä.”
Välipäivä siis, ja taas lenkille. Tällä kertaa ajanotto mukaan: juoksin 2,2 kilometriä aikaan 13 minuuttia 30 sekuntia. Samalla juoksulla sain myös Cooperin testin tuloksen. Karttapalvelulla mittasin matkaksi 1950 metriä ja toisaalta kokonaisajasta ja -matkasta laskemalla 12 minuutin matkaksi saadaan 1955 metriä. Näiden kahden arvion pohjalta uskallan myöntää itselleni Cooperin testin tuloksen 1900 metriä. Tämä on minun ikäiselleni miehelle keskitason tulos, mihin olen erittäin tyytyväinen.
Vaan siihen loppuikin juokseminen vähäksi aikaa - jalat kipeytyivät muutamassa päivässä lähes kävelykelvottomiksi. Vasempaan jalkaani saattoi tulla jonkinlaista rasitusmurtumaa, ensimmäisellä 2 kilometrin juoksukerralla meinasin liukastua ja täräytin tämän vuoksi jalkani melko kovaa maahan. Nilkkojen ja polvien pienet tukilihakset kipeytyivät myös pahasti ja ehkä tulehtuivatkin hieman. Nivelet, joiden puolesta pelkäsin aluksi myös, taisivat kestää parhaiten.
Nyt on noin kuukausi mennyt Cooperistani ja pystyn kävelemään jälleen kuten ennen. Keskiviikkona aloitin uudestaan intervalliharjoittelun. Tällä kertaa pitää malttaa olla ahnehtimatta, lähden 200 metrin intervalleista liikkeelle, kiinnitän enemmän huomiota hyvään juoksutekniikkaan, lisään matkaa vain, jos jalkojen kipeytyminen ei lisäänny, ja pidän välipäiviä juoksussa, jolloin voi kuulostella jalkojen kipuja paremmin.
Onnistuu juokseminen jatkossa miten onnistuu, joka tapauksessa olen jo juossut yli 40-vuotiaana keskitason tuloksen 1900 metriä Cooperin testissä. Sairastan kuitenkin MS-tautia, ja vain muutama vuosi sitten en edes kävellyt samaa matkaa yhteen menoon, missään ajassa.
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia
Lähetä kommentti